Diabetesta sairastavien lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa kokemuksia ja näkemyksiä videovälitteisistä etävastaanotoista
Lumiaho, Jasmin (2021-11-24)
Diabetesta sairastavien lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa kokemuksia ja näkemyksiä videovälitteisistä etävastaanotoista
Lumiaho, Jasmin
(24.11.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021120158099
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021120158099
Tiivistelmä
Tyypin 1 diabetesta esiintyy Suomessa alle 15-vuotiailla enemmän kuin missään muualla maailmassa. Diabeteksen hyvä hoito edellyttää säännöllistä seurantaa terveydenhuollossa, joka kuormittaa paitsi terveydenhuoltoa, myös diabetesta sairastavaa lasta perheineen. Hyvä hoito ja hoitoon sitoutumisen tukeminen vaativat terveydenhuollon toimintatapojen muutoksia diabeteksen yleistymisen ja rajallisten resurssien vuoksi. Digitaalisten ratkaisujen mahdollistamat uudet kommunikaation keinot, kuten etävastaantotot, voivat tuoda parannusta vallitsevaan tilanteeseen, jossa merkittävällä osalla diabetesta sairastavista lapsista hoitotasapaino jää vielä kauas tavoitetasosta. Tutkittua tietoa videovälitteisten etävastaanottojen hyödyntämisestä diabetesta sairastavilla lapsilla ja nuorilla on vasta vähän.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata diabetesta sairastavien lasten ja nuorten sekä heidän vanhempiensa kokemuksia ja näkemyksiä videovälitteisestä etävastaanotosta. Tutkimusasetelma on kuvaileva laadullinen tutkimus. Tutkimukseen osallistujat valittiin tarkoituksenmukaisella otannalla. Tutkimukseen rekrytoitiin erään suomalaisen yliopistosairaalan diabetesta sairastavat lapset ja nuoret sekä heidän vanhempansa, jotka olivat olleet tavanomaisen poliklinikkakäynnin korvaavalla videovälitteisellä etävastaanotolla. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua. Haastattelut toteutettiin maalis-toukokuussa 2021. Lopullinen otos oli 11 (n=11). Aineisto analysoitiin induktiivisesti sisällön analyysillä.
Tutkimuksen tuloksena muodostui tutkimukseen osallistuneiden lasten, nuorten ja vanhempien näkemys videovälitteisen etävastaanoton soveltuvuudesta lasten ja nuorten diabeteksen hoitoon, joka koostui viidestä yläkategoriasta. Yläkategoriat olivat tutkittavien valmius etävastaanottoon, yksilölliseen tuen- ja tiedontarpeeseen vastaaminen, turvallisuudentunteen säilyttäminen, vuorovaikutuksen erityispiirteet digitaalisessa ympäristössä ja kokemus arjen helpottumisesta etävastaanottomahdollisuuden myötä.
Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että lasten ja nuorten diabeteksen hoidon seurantakäyntejä voidaan onnistuneesti toteuttaa videovälitteisesti. Videovälitteisiin etävastaanottoihin liittyvät kokemukset tulivat tutkimuksessa esiin pääosin myönteisessä valossa. Tutkimustulokset ovat kuitenkin vasta alustavia pienen otoskoon ja etävastaanotoista kertyneen kokemusten vähäisen määrän vuoksi. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää videovälitteisen etävastaanottotoiminnan ja diabetesta sairastavien lasten ja nuorten hoidon ja palvelujen kehittämisessä.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata diabetesta sairastavien lasten ja nuorten sekä heidän vanhempiensa kokemuksia ja näkemyksiä videovälitteisestä etävastaanotosta. Tutkimusasetelma on kuvaileva laadullinen tutkimus. Tutkimukseen osallistujat valittiin tarkoituksenmukaisella otannalla. Tutkimukseen rekrytoitiin erään suomalaisen yliopistosairaalan diabetesta sairastavat lapset ja nuoret sekä heidän vanhempansa, jotka olivat olleet tavanomaisen poliklinikkakäynnin korvaavalla videovälitteisellä etävastaanotolla. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua. Haastattelut toteutettiin maalis-toukokuussa 2021. Lopullinen otos oli 11 (n=11). Aineisto analysoitiin induktiivisesti sisällön analyysillä.
Tutkimuksen tuloksena muodostui tutkimukseen osallistuneiden lasten, nuorten ja vanhempien näkemys videovälitteisen etävastaanoton soveltuvuudesta lasten ja nuorten diabeteksen hoitoon, joka koostui viidestä yläkategoriasta. Yläkategoriat olivat tutkittavien valmius etävastaanottoon, yksilölliseen tuen- ja tiedontarpeeseen vastaaminen, turvallisuudentunteen säilyttäminen, vuorovaikutuksen erityispiirteet digitaalisessa ympäristössä ja kokemus arjen helpottumisesta etävastaanottomahdollisuuden myötä.
Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että lasten ja nuorten diabeteksen hoidon seurantakäyntejä voidaan onnistuneesti toteuttaa videovälitteisesti. Videovälitteisiin etävastaanottoihin liittyvät kokemukset tulivat tutkimuksessa esiin pääosin myönteisessä valossa. Tutkimustulokset ovat kuitenkin vasta alustavia pienen otoskoon ja etävastaanotoista kertyneen kokemusten vähäisen määrän vuoksi. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää videovälitteisen etävastaanottotoiminnan ja diabetesta sairastavien lasten ja nuorten hoidon ja palvelujen kehittämisessä.