| dc.description.abstract | Tässä pro gradu -tutkielmassa perehdyttiin luokanopettajien työaikaan, luokanopettajien tietoisesti
toteuttamiin työajan rajaamisen toimiin, sekä työajan rajaamiseen työhyvinvoinnin osatekijänä.
Opettajan työssä ei ole tarkkaan määriteltyä työaikaa, joten opettajien työajan suunnitteluun,
seurantaan ja noudattamiseen on annettava välineitä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa
luokanopettajien työhön käyttämää aikaa, sekä luokanopettajien käyttämiä työajan rajaamisen keinoja.
Tutkimuksessa määritettiin lisäksi missä ja milloin luokanopettajat tekevät varsinaisen opetustyön
ulkopuolisia työtehtäviä. Lisäksi tarkasteltiin työperäisen stressin kokemisen suhdetta työtunteihin ja
työajan rajaamisen toimiin.
Tutkimuskysymyksiin haettiin vastauksia kvantitatiivisin ja kvalitatiivisin menetelmin toteutetun
kyselytutkimuksen kautta. Lopullinen tutkimusaineisto koostui 146 luokanopettajan Webropol kyselylomakevastauksesta, jotka kerättiin opetusalan Facebook-ryhmistä. Aineiston muodostavat
kyselyllä kerätty laadullinen ja määrällinen aineisto. Aineiston analyysi perustuu aineistolähtöiseen
sisällönanalyysiin, sekä tilastollisten tunnuslukujen, frekvenssien ja korrelaatioiden tarkasteluun.
Luokanopettajat omasivat keskimäärin 24,8 (SD = 1,6) opetustuntia viikossa ja käyttivät varsinaisen
opetustyön ulkopuolisiin työtehtäviin keskimäärin 11,2 (SD = 5,3) tuntia viikossa. Varsinaisen
opetustyön ulkopuolisiin työtehtäviin käytetyllä tuntimäärällä ja työperäiseksi oletetulla koetulla
stressillä ei ollut lineaarista riippuvuutta. Luokanopettajat tekivät varsinaisen opetustyön ulkopuolisia
työtehtäviä niin koulussa (79%, n=115) kuin kotona (58%, n=84), ja tyypillisimmät ajankohdat työlle
olivat aamuisin ennen oppituntien alkua (25%, n=37), iltapäivällä oppituntien päätyttyä (55%, n=81),
iltaisin (17%, n=25) ja viikonloppuisin (16%, n=23).
Aineistossa ilmenneet työajan rajaamisen keinot on luokiteltu seuraavanlaisiksi pääluokiksi; 1)
tavoitettavuuden rajaaminen, 2) töistä vapaiden hetkien määrittäminen, 3) työkuorman määrittäminen
tietyille ajankohdille, 4) työtuntien kontrollointi, 5) työkuorman kontrollointi, ja 6) ei toimia työajan
rajaamiseksi. Tyypillisimpiä keinoja olivat tavoitettavuuden rajaaminen ja töistä vapaiden hetkien
määrittäminen. Pääluokista työtuntien kontrollointi, työkuorman kontrollointi ja ei toimia työajan
rajaamiseksi olivat tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä koettuun työperäiseksi oletetun stressin
määrään.
Tässä tutkimuksessa luokanopettajien työaika mukailee keskimääräistä palkansaajien normaalin
työviikon työaikaa, joka on 36,3 tuntia. Tutkimuksen pohjalta syy luokanopettajien kokemaan
työstressiin ei ole työtuntien lukumäärässä, vaan stressiä aiheuttavat tekijät sijaitsevat muualla.
Luokanopettajat pääasiassa sijoittavat varsinaisen opetustyön ulkopuoliset työtehtävät opetustuntien
välittömään yhteyteen, mutta osa opettajista tekee ilta- ja viikonlopputyötä. Luokanopettajat tekevät
moninaisia tietoisia toimia rajatakseen työaikaansa. | |
