Kolmansien maiden peruskoulutusohjelma The Unesco Courierissa vuosina 1948-1957 Yhdysvaltojen kulttuuridiplomatian näkökulmasta
Jalonen, Janita (2022-01-13)
Kolmansien maiden peruskoulutusohjelma The Unesco Courierissa vuosina 1948-1957 Yhdysvaltojen kulttuuridiplomatian näkökulmasta
Jalonen, Janita
(13.01.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022020918332
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022020918332
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee Unescon käynnistämää peruskoulutusohjelmaa (fundamental education) vuosina 1948–1957, jonka tavoitteena oli poistaa köyhyys, edistää rauhaa ja nostaa elintasoa kolmannen maailman maissa. Järjestön suurimpana rahoittajana toimineelle Yhdysvalloille maailmanlaajuinen koulutusohjelma saattoi olla kuitenkin potentiaalinen keino levittää suurvallan kulttuuridiplomatiaa, minkä takia lähestyn Unescon peruskoulutusohjelmaa Yhdysvaltojen kulttuuridiplomatian näkökulmasta.
Alkuperäislähteenä käytän Yhdistyneiden kansakuntien ja sen erityisjärjestöjen yhtä tunnetuimmista ja luetuimmista lehdistä The Unesco Courieria, jolla oli tärkeä rooli järjestön julkisuuskuvan rakentajana. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin ja määrällisen sisällön erittelyn avulla tutkin, mitä lehti kertoo Yhdysvaltojen keinoista hyödyntää peruskoulutusohjelmaa kulttuuridiplomatiassaan. Otan selvää, miten peruskoulutusohjelmaa käsittelevissä artikkeleissa koulutusohjelman tarvetta perusteltiin, ja miten kohdemaat valikoituivat. Lisäksi pohdin Courierin esittelemien opetusvälineiden ja kenttätyöntekijöiden merkitystä Yhdysvaltojen kulttuuridiplomatian levittäjinä.
Courierin artikkeleista käy ilmi, ettei Yhdysvallat saanut peruskoulutusohjelmasta tehokasta ja järjestäytynyttä keinoa kulttuuridiplomatian toteuttamiselle. Jäsenvaltioiden vastustamisen takia ja koulutusohjelman ollessa niin laaja ja järjestäytymätön suurvallan oli vaikea käyttää sitä hyväkseen. Ohjelma ei myöskään kasvanut sellaisiin mittoihin kuin alun perin piti, joten sen merkitys jäi varsin vaatimattomaksi. Suurvaltana Yhdysvalloilla oli kuitenkin tarjota resursseja, jotka olivat elintärkeitä ohjelman toiminnan kannalta, joten sen luontaiseksi koettu valta saattoi mahdollistaa sille enemmän vaikutusmahdollisuuksia kuin oli nähtävissä. Tutkielma tuo myös ilmi, kuinka Courier luo järjestön toiminnasta todellisuutta myönteisemmän kuvan, sillä lehdessä vaiettiin monista koulutushankkeeseen liittyvistä vastoinkäymisistä, kiistoista ja väärinkäytöksistä. Järjestöön ja koulutusohjelmaan kohdistetut suuret odotukset johtivat siihen, että Unescon piti esiintyä maailmalle yhtenäisenä ja yksimielisenä rintamana.
Alkuperäislähteenä käytän Yhdistyneiden kansakuntien ja sen erityisjärjestöjen yhtä tunnetuimmista ja luetuimmista lehdistä The Unesco Courieria, jolla oli tärkeä rooli järjestön julkisuuskuvan rakentajana. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin ja määrällisen sisällön erittelyn avulla tutkin, mitä lehti kertoo Yhdysvaltojen keinoista hyödyntää peruskoulutusohjelmaa kulttuuridiplomatiassaan. Otan selvää, miten peruskoulutusohjelmaa käsittelevissä artikkeleissa koulutusohjelman tarvetta perusteltiin, ja miten kohdemaat valikoituivat. Lisäksi pohdin Courierin esittelemien opetusvälineiden ja kenttätyöntekijöiden merkitystä Yhdysvaltojen kulttuuridiplomatian levittäjinä.
Courierin artikkeleista käy ilmi, ettei Yhdysvallat saanut peruskoulutusohjelmasta tehokasta ja järjestäytynyttä keinoa kulttuuridiplomatian toteuttamiselle. Jäsenvaltioiden vastustamisen takia ja koulutusohjelman ollessa niin laaja ja järjestäytymätön suurvallan oli vaikea käyttää sitä hyväkseen. Ohjelma ei myöskään kasvanut sellaisiin mittoihin kuin alun perin piti, joten sen merkitys jäi varsin vaatimattomaksi. Suurvaltana Yhdysvalloilla oli kuitenkin tarjota resursseja, jotka olivat elintärkeitä ohjelman toiminnan kannalta, joten sen luontaiseksi koettu valta saattoi mahdollistaa sille enemmän vaikutusmahdollisuuksia kuin oli nähtävissä. Tutkielma tuo myös ilmi, kuinka Courier luo järjestön toiminnasta todellisuutta myönteisemmän kuvan, sillä lehdessä vaiettiin monista koulutushankkeeseen liittyvistä vastoinkäymisistä, kiistoista ja väärinkäytöksistä. Järjestöön ja koulutusohjelmaan kohdistetut suuret odotukset johtivat siihen, että Unescon piti esiintyä maailmalle yhtenäisenä ja yksimielisenä rintamana.