Valkokaulusrikollisuuden sosiologiset ja ympäristökriminologiset piirteet : Teorialähtöinen sisällönanalyysi hovi- ja korkeimman oikeuden ratkaisuista

Abstract

Valkokaulusrikollisuuden käyttäytymistieteellisiä ulottuvuuksia on käsitelty suomalaisessa tutkimuksessa vähän. Aihe on siten edelleenkin merkittävistä yhteiskunnallisista haitoistaan huolimatta heikosti ymmärretty. Tähän tutkimustarpeeseen vastaan käsittelemällä sitä, millaisia sosiologisia ja ympäristökriminologisia piirteitä valkokaulusrikollisuuteen liittyy Suomessa. Tutkin, missä määrin valkokaulusrikollisuutta voidaan selittää paineteorioista, mahdollisuusnäkökulmasta ja sopivuusteoriasta käsin. Paineteoriat korostavat sosiaalista painetta rikollisuuden selittäjänä, mahdollisuusnäkökulma korostaa ympäristöön liittyviä tekijöitä rikollisuuden taustalla, ja sopivuusteorian mukaan valkokaulusrikollisuuden taustalla vaikuttavat taloudellinen motiivi, organisaation rakenteelliset tekijät ja henkilökohtainen tahtotila rikoksen toteuttamiselle. Tarkastelu rajautuu sellaisen valkokaulusrikollisuuden analysointiin, jonka välittömät vaikutukset kohdistuvat yrityksiin, organisaatioihin sekä yksityishenkilöihin, ja joka tapahtui näiden ryhmien toimesta. Tutkimuksen aineisto muodostuu yhteensä 40 hovi- ja korkeimman oikeuden ratkaisusta vuosilta 1995–2020, jotka analysoidaan teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että valkokaulusrikollisuuteen liittyy Suomessa monenlaisia sosiologisia ja ympäristökriminologisia piirteitä. Sosiologisia piirteitä olivat rikoksen taloudellista motiivia kuvastavat ahneuden ja sosiaalisen paineen piirteet, sekä poikkeava käyttäytyminen, joka ilmeni tapauksissa luottamuksen rikkomisena, säännöistä piittaamattomuutena, rikollisen toiminnan selittelynä sekä suunnitelmallisuutena. Ympäristökriminologisia piirteitä olivat vuorostaan tekijälle tuttu toimintaympäristö, valvomattomat tilat rikoksen tekohetkellä, organisaatiorakenteeseen liittyvät tekijät, erilaiset rikolliseen toimintaan kannustavat tilannekohtaiset tekijät sekä matala kiinnijäämisen riski. Sosiologisten ja ympäristökriminologisten piirteiden välimaastoon asettuivat rikoksen toteuttamista koskevan vaivannäön piirre sekä rikoksen kohteen sopivuutta kuvaavat piirteet. Tulosten perusteella sosiologiset ja ympäristökriminologiset piirteet ovat usein kiinteässä yhteydessä toisiinsa muodostaen moninaisen valkokaulusrikollisuutta kuvaavan kokonaisuuden. Analyysissa hyödynnetyistä selitysmalleista parhaiten valkokaulusrikollisuuden selittämiseen soveltuivat mahdollisuusnäkökulmaan lukeutuvat rutiinitoimintojen teoria sekä rikollisuuden rakenneteoria. Myös tilannekohtainen torjuntateoria selitti valkokaulusrikollisuutta kohtalaisesti. Kokonaisuutena mahdollisuusnäkökulma soveltui kuitenkin erittäin hyvin valkokaulusrikollisuuden selittämiseen. Sopivuusteoria selitti myös valkokaulusrikollisuutta kattavasti. Se soveltui erityisesti yrityksissä ja organisaatioissa ilmenevän valkokaulusrikollisuuden selittämiseen. Paineteoreettisia piirteitä ilmeni aineistossa vähiten. Eniten aineistossa oli havaittavissa Robert Agnew’n yleisen paineteorian piirteitä, kun taas Robert Mertonin ja Emile Durkheimin paineteorioiden olettamusten osuus jäi vähäisemmäksi. Paineteoriat soveltuivat kuitenkin hyvin velallisen epärehellisyysrikosten tarkasteluun.