Liikuttaako oppilasarviointi? 9.-luokkalaisten kokemuksia koululiikunnan arvioinnista
Kaskinen, Roosa; Leino, Sofia (2022-03-21)
Liikuttaako oppilasarviointi? 9.-luokkalaisten kokemuksia koululiikunnan arvioinnista
(21.03.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022040727480
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022040727480
Tiivistelmä
Valtakunnallisessa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) määritellään koululiikunnan päättöarvioinnin kriteerit, jotka ohjaavat koululiikunnan oppilasarviointia. Koululiikunnassa arvioidaan fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia tekijöitä. Tavoitteiden mukaisesti arvioinnin kohteina ovat oppiminen ja työskentely. Liikunnanopettajat noudattavat opetussuunnitelmaa arviointityössään. Liikunnanopettajan arviointitavoilla ja arviointikriteerien esiintuomisella on vaikutusta siihen, miten oppilaat koululiikunnan oppilasarvioinnin kokevat.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 9.-luokkalaisten oppilaiden käsityksiä ja kokemuksia koululiikunnan oppilasarvioinnista pakollisen koululiikunnan osalta. Tavoitteena oli kasvattaa ymmärrystä liikunnan arvioinnista monitahoisena ilmiönä ja ymmärtää paremmin oppilaiden kokemuksia arvioinnista, arvioinnin näkymisestä liikuntatunneilla, arviointikriteereistä sekä arvioinnin oikeudenmukaisuudesta ja tärkeydestä osana liikunnan oppiainetta. Lisäksi tutkimuksella haluttiin selvittää, onko liikunnan arvosanalla yhteyttä kokemukseen liikunnan arvioinnista.
Tutkimus on kvalitatiivinen, mutta sisältää myös kvantitatiivisen tutkimuksen piirteitä. Tutkimuksen tiedonhankinnan strategia on fenomenografinen ja tiedonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoituja yksilöhaastatteluita sekä kyselylomaketta. Haastattelut analysoitiin sisällönanalyysin keinoin ja kyselylomakkeet kvantifioimalla. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2021. Tutkimukseen osallistui yhden varsinaissuomalaisen yhtenäiskoulun kahdeksan (n = 8) 9.-luokkalaista oppilasta, joiden liikunnan arvosanat olivat hyviä tai kiitettäviä.
Tulosten mukaan eri liikunnan arvosanan omanneiden oppilaiden mielestä liikunnan arviointi näkyy liikuntatunneilla opettajan toiminnassa samalla tavalla, mutta eri tavoin oppilaiden omassa toiminnassa arvosanasta riippuen. Lisäksi liikunnan arviointikriteerit ovat epäselviä osalle oppilaista. Virhekäsityksiä arviointikriteereissä esiintyi enemmän hyvän arvosanan omanneiden oppilaiden vastauksissa kuin kiitettävän arvosanan omanneiden oppilaiden. Lisäksi arvosanaryhmien kokemukset oppilasarvioinnin oikeudenmukaisuudesta olivat yhtenäiset, mutta kokemuksissa arvioinnin tärkeydessä ilmeni eroja arvosanaryhmien välillä.
Liikunnanopettajien tulisi tuoda koululiikunnan arviointikriteerit paremmin oppilaiden tietoisuuteen liikuntatuntien yhteydessä. Näin lisättäisiin oppilaiden liikunnan arvosanojen vertailukelpoisuutta valtakunnallisesti sekä lisättäisiin arvioinnin oikeudenmukaisuutta oppilaiden näkökulmasta. Lisäksi valtakunnallisen perusopetuksen opetussuunnitelman (2014) päättöarvioinnin arviointikriteerien tarkentaminen vie arviointityötä yhdenmukaisempaan ja oikeudenmukaisempaan suuntaan oppilaiden näkökulmasta. Koululiikunnan arvioinnilla voidaan kannustaa oppilasta kohti elinikäistä liikkumista ja liikuntainnostuksen löytämistä, joten ei ole yhdentekevää, miten arviointia toteutetaan ja miten oppilaat arvioinnin kokevat.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää 9.-luokkalaisten oppilaiden käsityksiä ja kokemuksia koululiikunnan oppilasarvioinnista pakollisen koululiikunnan osalta. Tavoitteena oli kasvattaa ymmärrystä liikunnan arvioinnista monitahoisena ilmiönä ja ymmärtää paremmin oppilaiden kokemuksia arvioinnista, arvioinnin näkymisestä liikuntatunneilla, arviointikriteereistä sekä arvioinnin oikeudenmukaisuudesta ja tärkeydestä osana liikunnan oppiainetta. Lisäksi tutkimuksella haluttiin selvittää, onko liikunnan arvosanalla yhteyttä kokemukseen liikunnan arvioinnista.
Tutkimus on kvalitatiivinen, mutta sisältää myös kvantitatiivisen tutkimuksen piirteitä. Tutkimuksen tiedonhankinnan strategia on fenomenografinen ja tiedonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoituja yksilöhaastatteluita sekä kyselylomaketta. Haastattelut analysoitiin sisällönanalyysin keinoin ja kyselylomakkeet kvantifioimalla. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2021. Tutkimukseen osallistui yhden varsinaissuomalaisen yhtenäiskoulun kahdeksan (n = 8) 9.-luokkalaista oppilasta, joiden liikunnan arvosanat olivat hyviä tai kiitettäviä.
Tulosten mukaan eri liikunnan arvosanan omanneiden oppilaiden mielestä liikunnan arviointi näkyy liikuntatunneilla opettajan toiminnassa samalla tavalla, mutta eri tavoin oppilaiden omassa toiminnassa arvosanasta riippuen. Lisäksi liikunnan arviointikriteerit ovat epäselviä osalle oppilaista. Virhekäsityksiä arviointikriteereissä esiintyi enemmän hyvän arvosanan omanneiden oppilaiden vastauksissa kuin kiitettävän arvosanan omanneiden oppilaiden. Lisäksi arvosanaryhmien kokemukset oppilasarvioinnin oikeudenmukaisuudesta olivat yhtenäiset, mutta kokemuksissa arvioinnin tärkeydessä ilmeni eroja arvosanaryhmien välillä.
Liikunnanopettajien tulisi tuoda koululiikunnan arviointikriteerit paremmin oppilaiden tietoisuuteen liikuntatuntien yhteydessä. Näin lisättäisiin oppilaiden liikunnan arvosanojen vertailukelpoisuutta valtakunnallisesti sekä lisättäisiin arvioinnin oikeudenmukaisuutta oppilaiden näkökulmasta. Lisäksi valtakunnallisen perusopetuksen opetussuunnitelman (2014) päättöarvioinnin arviointikriteerien tarkentaminen vie arviointityötä yhdenmukaisempaan ja oikeudenmukaisempaan suuntaan oppilaiden näkökulmasta. Koululiikunnan arvioinnilla voidaan kannustaa oppilasta kohti elinikäistä liikkumista ja liikuntainnostuksen löytämistä, joten ei ole yhdentekevää, miten arviointia toteutetaan ja miten oppilaat arvioinnin kokevat.