Värien iloa : Tamara Aladinin ja Saara Hopean lasia 1950–1970-luvuilla

Abstract

Tiivistelmä TURUN YLIOPISTO Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos / Humanistinen tiedekunta JYLHÄ, TARJA Värien iloa Tamara Aladinin ja Saara Hopean lasia 1950–1970-luvuilla Pro gradu -tutkielma, 59 s, 5 liites. Taidehistoria Maaliskuu 2022 ---------------------------------------------------------------------------------------------------------- Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen kahta samalla aikakaudella toiminutta lasitaiteilijaa Tamara Aladinia (1932–2019) ja Saara Hopeaa (1925–1984) ja heidän tuotantonsa ominaispiirteitä sekä mahdollisia eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä. Selvitän, millä tavoin heidän muotoilunsa oli suhteessa muuhun saman aikakauden taidelasituotantoon. Yhtenä keskeisenä tutkimuksen näkökulmana on heidän tuotantonsa värimaailma. Sitä taustoittamaan olen selvittänyt käsitystä väreistä ja värittömyydestä historian eri aikakausina. Valitsin taiteilijoiden töistä ne, jotka ovat mielestäni jotenkin tunnistettavissa heidän töikseen ja ovat siten tyypillisiä heidän tuotantonsa edustajina ja jotka ovat värimaailmaltaan monipuolisia ja taiteilijoille ominaisia. Esimerkkien tuotantovuodet on mainittu, mikäli ne on lähteissä mainittu. Työssäni on ollut haasteena laaja esinevalikoima ja se, että tehtaat eivät läheskään aina ole merkinneet näkyviin tuotteen muotoilijaa. Lisäksi käyttölasin ja niin sanotun taidelasin raja on ollut häilyvä. Käsiteltävä ajanjakso ulottuu 1950-luvulta aina 1970-luvulle. Aikarajaus perustuu suomalaisen taidelasituotannon kultakauteen, jolloin myös esiintyi tyylillistä vaihtelua ja jolloin johtavaksi tai ainakin eniten mainetta saaneeksi suunnaksi muodostui kirkkaan ja rosoisen lasin estetiikka, joka ammensi vaikutteita pohjoisesta jäisestä maisemasta. Tässä suhteessa molempien taiteilijoiden tuotanto poikkesi aikakauden ihanteesta. Lisäksi selvitän työssäni lasitehtaiden lasitaiteen muotoilulle asettamia rajoituksia, aihealueen markkinointia ja mainontaa sekä julkista keskustelua. Lähteinä käytän ajankohtaa koskevaa tutkimuskirjallisuutta, lasitehtaiden tuotantoa koskevia luetteloita ja muuta primääriaineistoa sekä aikalaiskirjoituksia. Johtopäätöksenä voi todeta, että kyseisten taiteilijoiden tuotanto poikkesi merkittävästi aikakauden suurten lasimuotoilijanimien kuten Tapio Wirkkalan ja Timo Sarpanevan tuotannon esteettisestä näkemyksestä, johon kuului pitkälti lasin läpinäkyvyys sekä luontoa jäljittelevät rosoiset, jäiset muodot. Lisäksi molemmat taiteilijat ovat jääneet hieman taustalle verrattuna aikakauden suurnimien julkisuudessa saamaan huomioon.