Äidin raskaudenaikaisen psykologisen stressin yhteys istukan ja napaveren glukokortikoidireseptoria koodaavan geenin DNA-metylaatioon
Metso, Sara (2022-04-04)
Äidin raskaudenaikaisen psykologisen stressin yhteys istukan ja napaveren glukokortikoidireseptoria koodaavan geenin DNA-metylaatioon
(04.04.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022042931457
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022042931457
Tiivistelmä
Raskauden aikana n. 4–20 % naisista on havaittu kärsivän psykologisesta stressistä ja masennusoireista, jotka syntyvät erilaisten haasteiden kohtaamisesta raskauden aikana. Raskaudenaikaiset masennusoireet saattavat vaikuttaa lapsen terveyteen ja kehitykseen kuten stressin säätelyyn, kortisolitasoihin, aivojen toimintaan ja ennenaikaiseen syntymiseen. Glukokortikoidireseptorigeenin (NR3C1) DNA-metylaation on todettu olevan yhteydessä moniin psykiatrisiin sairauksiin, kuten masennukseen, mikä tekee siitä tärkeän tutkimuskohteen. Tämä pro gradu- tutkimus on osa Finnbrainin syntymäkohorttitutkimusta, jonka aikaisemmassa vaiheessa on havaittu äidin raskaudenaikaisten psykologisen stressin ja masennusoireiden olevan yhteydessä istukan NR3C1-geenin DNA-metylaatioon epigenomin laajuisesti. Tämän takia tässä pro gradu- tutkimuksessa halutaan selvittää Finnbrain- tutkimuksen äitien istukan ja lasten napaveren vastaavaa yhteyttä kohdennetusti NR3C1-geenissä. Lisäksi halutaan selvittää istukan ja napaveren NR3C1-geenin DNA-metylaation suhdetta. Tutkimuksen tuloksista riippuen NR3C1-geenin DNA-metylaatiota kohdennetuilla geenialueilla voidaan käyttää raskaudenaikaisen stressialtistumisen markkerina. Tieto on merkittävä jatkotutkimuksille, joissa havainnoidaan stressialtistumisen vaikutusta lapsen kehitykseen ja terveyteen.
Tutkimukseen osallistuvat äidit täyttivät 14, 24 ja 34 raskausviikon kohdalla Edinburghin synnytyksen jälkeistä masennusasteikko-kyselyn (”Edinburgh Postnatal Depression Scale”, EPDS), joka mittasi raskaudenaikaisia masennusoireita. Tähän pro gradu- tutkimukseen otettiin mukaan 97 istukkanäytettä äideiltä ja 80 napaverinäytettä lapsilta. Istukka- ja napaverinäytteiden genomisen DNA:n analysointiin käytettiin bisulfiittipyrosekvekvensointia, jolla voidaan kohdennetusti havaita NR3C1-geenin DNA-metylaatiota tietyiltä alueilta. Tilastomenetelmissä istukka- ja napaverinäytteiden NR3C1-geenin CpG-alueiden DNA-metylaatioiden, masennusoireiden eli EPDS-tulosten ja taustamuuttujien yhteyttä tarkasteltiin erikseen lineaarisen sekamallin avulla sekä Pearsonin ja Spearmanin korrelaatioanalyyseillä.
Äidin EPDS-tulos ei korreloinut merkittävästi napaveren tai istukan NR3C1-geenin DNA-metylaation kanssa. Kun DNA-metylaatioon vaikuttavia taustamuuttujia kontrolloitiin lineaarisen sekamallin avulla, äidin EPDS-tuloksen ja istukan NR3C1-geenin DNA-metylaation välillä ei löytynyt edelleenkään yhteyttä. Sekamallianalyysissä löytyi kuitenkin heikko assosiaatio äidin EPDS-tuloksen ja napaveren DNA-metylaation välillä raskausviikolla 34 (t-arvo=-3.10, estimaatti-arvo= -0.02). Istukan ja napaveren NR3C1-geenin DNA-metylaation välillä ei ollut merkittävää lineaarista korrelaatiota. Tuloksista voidaan päätellä, että äidin masennusoireet eivät ole yhteydessä NR3C1-geenin DNA-metylaatioon istukassa, joka on linjassa FinnBrainin aikaisempaan koko genomin laajuiseen metylomi tutkimukseen, jossa masennusoireilla ei ollut osuutta NR3C1-geenin DNA-metylaatioon. Toisaalta äidin masennusoireilla saattaa olla vaikutus napaveren NR3C1-geenin DNA-metylaatioon, vaikkakin hyvin heikosti. Istukan ja napaveren NR3C1 DNA-metylaatio eivät ole riippuvaisia toisistaan ja tästä voidaan mahdollisesti päätellä, että istukka on suojannut lasta stressialtistumiselta. DNA-metylaatio ei riippunut äidin raskaudenaikaisesta tupakoinnista tai lapsen sukupuolesta.
Tutkimukseen osallistuvat äidit täyttivät 14, 24 ja 34 raskausviikon kohdalla Edinburghin synnytyksen jälkeistä masennusasteikko-kyselyn (”Edinburgh Postnatal Depression Scale”, EPDS), joka mittasi raskaudenaikaisia masennusoireita. Tähän pro gradu- tutkimukseen otettiin mukaan 97 istukkanäytettä äideiltä ja 80 napaverinäytettä lapsilta. Istukka- ja napaverinäytteiden genomisen DNA:n analysointiin käytettiin bisulfiittipyrosekvekvensointia, jolla voidaan kohdennetusti havaita NR3C1-geenin DNA-metylaatiota tietyiltä alueilta. Tilastomenetelmissä istukka- ja napaverinäytteiden NR3C1-geenin CpG-alueiden DNA-metylaatioiden, masennusoireiden eli EPDS-tulosten ja taustamuuttujien yhteyttä tarkasteltiin erikseen lineaarisen sekamallin avulla sekä Pearsonin ja Spearmanin korrelaatioanalyyseillä.
Äidin EPDS-tulos ei korreloinut merkittävästi napaveren tai istukan NR3C1-geenin DNA-metylaation kanssa. Kun DNA-metylaatioon vaikuttavia taustamuuttujia kontrolloitiin lineaarisen sekamallin avulla, äidin EPDS-tuloksen ja istukan NR3C1-geenin DNA-metylaation välillä ei löytynyt edelleenkään yhteyttä. Sekamallianalyysissä löytyi kuitenkin heikko assosiaatio äidin EPDS-tuloksen ja napaveren DNA-metylaation välillä raskausviikolla 34 (t-arvo=-3.10, estimaatti-arvo= -0.02). Istukan ja napaveren NR3C1-geenin DNA-metylaation välillä ei ollut merkittävää lineaarista korrelaatiota. Tuloksista voidaan päätellä, että äidin masennusoireet eivät ole yhteydessä NR3C1-geenin DNA-metylaatioon istukassa, joka on linjassa FinnBrainin aikaisempaan koko genomin laajuiseen metylomi tutkimukseen, jossa masennusoireilla ei ollut osuutta NR3C1-geenin DNA-metylaatioon. Toisaalta äidin masennusoireilla saattaa olla vaikutus napaveren NR3C1-geenin DNA-metylaatioon, vaikkakin hyvin heikosti. Istukan ja napaveren NR3C1 DNA-metylaatio eivät ole riippuvaisia toisistaan ja tästä voidaan mahdollisesti päätellä, että istukka on suojannut lasta stressialtistumiselta. DNA-metylaatio ei riippunut äidin raskaudenaikaisesta tupakoinnista tai lapsen sukupuolesta.