Hyödykehintariskin hallinta valmistavan teollisuudenalan yritysten hankinnassa
Ylitalo, Lotta (2022-05-16)
Hyödykehintariskin hallinta valmistavan teollisuudenalan yritysten hankinnassa
Ylitalo, Lotta
(16.05.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022052037836
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022052037836
Tiivistelmä
Vaikka hyödykehintariski on tunnistettu vaikeaksi ja merkittäväksi haasteeksi toimitusketjuissa, ei sen hallintaan käytettyjä strategioita ole juurikaan käsitelty aikaisemmassa tutkimuskirjallisuudessa. Hyödykehintariski koskettaa yrityksiä teollisuudenalasta, koosta ja hankittavasta hyödykkeestä riippumatta ja se voi vaikuttaa merkittävästi yrityksen taloudelliseen suorituskykyyn ja liiketoiminnan jatkuvuuteen.
Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa eri hyödykehintariskin hallinnan strategioita ja eri tekijöitä, jotka vaikuttavat näiden strategioiden käyttöönottoon. Täten kaksi tutkimuskysymystä on muotoiltu seuraaviksi: millaisia eri strategioita valmistavan teollisuudenalan yritykset hyödyntävät hintariskin hallitsemiseksi? Mitkä tekijät vaikuttavat näiden strategioiden käyttöönottoon? Näiden tutkimuskysymysten tueksi koottiin aikaisemman hyödykehintariskiin liittyvän kirjallisuuden pohjalta tutkimuksen teoreettinen viitekehys, jonka avulla tunnistettiin myös eri strategioita hintariskin hallintaan. Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan indeksiehtoja yksityiskohtaisemmin, johtuen strategian hyödynnettävyydestä hintariskin hallinnassa aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa.
Tutkimus toteutettiin laadullisia menetelmiä hyödyntäen, ja tutkimusstrategiaksi valittiin laaja tapaustutkimus, keskittyen 15 eri havaintoyksikköön. Tutkimukseen osallistui 15 eri yrityksen hankinta-asiantuntijaa kahdeksalta eri toimialalta. Aineisto kerättiin puolistrukturoidun haastattelun sekä kyselylomakkeen avulla, jotka molemmat noudattivat samaa runkoa. Saatu aineisto analysoitiin ensin eri havaintoyksikköjen osalta yksityiskohtaisesti, tunnistaen niistä samanlaisuuksia ja eroavuuksia sekä peilaten niitä aiempaan tutkimuskirjallisuuteen. Tämän jälkeen aineistoa analysoitiin kokonaisvaltaisesti cross-case analyysin avulla eri havaintoyksikköjen kesken.
Tutkimukseen osallistuneet yritykset hyödynsivät eniten kahta hankintastrategiaa: hankinnan ajoittamista (80 %) ja toimittajien vaihtamista (80 %), jonka lisäksi kaksi sopimusstrategiaa: hinnan kasvun siirtäminen asiakkaalle (67 %) ja indeksiehdot (60 %) korostuivat yritysten hankinta-asiantuntijoiden keskuudessa. Vertikaalista integrointia tai ristiin suojaus -strategiaa ei hyödyntänyt yksikään tutkimukseen osallistuneista yrityksistä. Erityisesti markkinasuojausstrategioiden osalta asiantuntijuuden puute oli merkittävä tekijä, joka vaikutti strategian hyödyntämisen vähäisyyteen. Hyödykekohtaiset tekijät, kuten hyödykkeen ominaisuudet ja ennusteet hinnan kehityksestä sekä mahdolliset hyödykkeen saatavuusriskit korostuivat eri strategioiden käyttöönottoon vaikuttavina tekijöinä.
Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa eri hyödykehintariskin hallinnan strategioita ja eri tekijöitä, jotka vaikuttavat näiden strategioiden käyttöönottoon. Täten kaksi tutkimuskysymystä on muotoiltu seuraaviksi: millaisia eri strategioita valmistavan teollisuudenalan yritykset hyödyntävät hintariskin hallitsemiseksi? Mitkä tekijät vaikuttavat näiden strategioiden käyttöönottoon? Näiden tutkimuskysymysten tueksi koottiin aikaisemman hyödykehintariskiin liittyvän kirjallisuuden pohjalta tutkimuksen teoreettinen viitekehys, jonka avulla tunnistettiin myös eri strategioita hintariskin hallintaan. Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan indeksiehtoja yksityiskohtaisemmin, johtuen strategian hyödynnettävyydestä hintariskin hallinnassa aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa.
Tutkimus toteutettiin laadullisia menetelmiä hyödyntäen, ja tutkimusstrategiaksi valittiin laaja tapaustutkimus, keskittyen 15 eri havaintoyksikköön. Tutkimukseen osallistui 15 eri yrityksen hankinta-asiantuntijaa kahdeksalta eri toimialalta. Aineisto kerättiin puolistrukturoidun haastattelun sekä kyselylomakkeen avulla, jotka molemmat noudattivat samaa runkoa. Saatu aineisto analysoitiin ensin eri havaintoyksikköjen osalta yksityiskohtaisesti, tunnistaen niistä samanlaisuuksia ja eroavuuksia sekä peilaten niitä aiempaan tutkimuskirjallisuuteen. Tämän jälkeen aineistoa analysoitiin kokonaisvaltaisesti cross-case analyysin avulla eri havaintoyksikköjen kesken.
Tutkimukseen osallistuneet yritykset hyödynsivät eniten kahta hankintastrategiaa: hankinnan ajoittamista (80 %) ja toimittajien vaihtamista (80 %), jonka lisäksi kaksi sopimusstrategiaa: hinnan kasvun siirtäminen asiakkaalle (67 %) ja indeksiehdot (60 %) korostuivat yritysten hankinta-asiantuntijoiden keskuudessa. Vertikaalista integrointia tai ristiin suojaus -strategiaa ei hyödyntänyt yksikään tutkimukseen osallistuneista yrityksistä. Erityisesti markkinasuojausstrategioiden osalta asiantuntijuuden puute oli merkittävä tekijä, joka vaikutti strategian hyödyntämisen vähäisyyteen. Hyödykekohtaiset tekijät, kuten hyödykkeen ominaisuudet ja ennusteet hinnan kehityksestä sekä mahdolliset hyödykkeen saatavuusriskit korostuivat eri strategioiden käyttöönottoon vaikuttavina tekijöinä.