Kiertotalous sähkösektorilla : uusi näkökulma kiertotalouteen ja sen edistäminen
Punkari, Panu (2022-05-18)
Kiertotalous sähkösektorilla : uusi näkökulma kiertotalouteen ja sen edistäminen
(18.05.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022053039655
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022053039655
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee suomalaisessa energiateollisuudessa esitettyä visiota energia-alan kiertotaloustoiminnasta ja tarkastelee tätä erityisesti sähkösektorin toimijoiden osalta. Tutkielma selvittää, saako energiateollisuuden visio vastakaikua tutkimuskirjallisuudesta tai Euroopan unionin ja Suomen energiapolitiikasta. Tutkielma selvittää ensin energia-alan kiertotalouden osa-alueet ja systematisoi näihin osa-alueisiin vaikuttavaa sääntelyä. Keskeisimmästä sääntelystä huomioidaan eritysesti kiertotaloushankkeita edistävä sääntely ja analysoidaan mitä hidasteita sääntely asettaa sähkösektorin kiertotaloushankkeiden toteutumiselle. Tämän perusteella sääntelyyn annetaan kehitysehdotuksia.
Tarkastelussa on erityisesti Parisiin ilmastosopimuksen jälkeen annettu sääntely ja sen kehittyminen. Sääntelyä tarkastellaan unionin tasolla sekä kansallisesti ja paikallisesti. Fokus on erityisesti säädösohjailussa mutta paikallisen tason osalta huomioidaan tällä tasolla annetut strategiat ja suuntaviivat, joilla on vaikutusta alueen sähkösektorin toimijoihin. Aineistona hyödynnetään erityisesti Euroopan unionin asiakirjoja, mutta myös kansallisia vaikuttavuusarviointeja ja kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta.
Tutkielman metodeina hyödynnetään sääntelyteoriaa ja lainoppia. Sääntelyteoreettinen tarkastelu toteutetaan sääntelystandardien avulla, jotka ovat sääntelyn vaikuttavuus, normatiivinen joustavuus ja dynaaminen tehokkuus. Myös operationaalista joustavuutta sivutaan.
Kiertotalouden osa-alueiksi määriteltiin sähkösektorin osalta erityisesti uusiutuva energia, energiatehokkuus, varastointi, palveluliiketoiminta ja yhteistyöhankkeet. Tutkielmassa kuitenkin havaittiin, ettei sähkösektorin kiertotaloussääntely saa toistaiseksi samanlaista terminologista tukea Euroopan unionissa tai kansallisesti kuin mitä suomalainen energiateollisuus visioi. Sääntelytasojen osalta erityisesti unionin energiapolitiikalla on keskeinen vaikutus sähkösektorin toimijoihin, ja se ohjaa merkittävästi myös kansallista ja paikallista sääntelyä. Erityisesti unionissa annettujen ja tutkielmassa tarkasteltujen energiasäädöspakettien ja niiden sisältämän sääntelyn vaikuttavuus on huomattava.
Sääntely on pääosin kiertotalouden osa-alueita edistävää – joskin kehityskohteita ja hienosäätämisen varaa löytyy. Näin sääntelyssä on pikemminkin hidasteita kuin varsinaisia esteitä. Yleisellä tasolla niin kannustin- kuin velvoitesääntelyä tarkastellessa erityisesti johdonmukaisuuden kehittämisen, yksinkertaistamisen ja sääntelyn päällekkäisyyden vähentämisen tarve käy ilmi useasta lähteestä. Positiivisia kokemuksia erilaisista vapaaehtoisuuteen ja markkinaehtoisuuteen perustuvista puitejärjestelyistä tulisi jatkossa hyödyntää sääntelyssä enemmän. Suomessa tulisi selvittää kattavammin myös vaihtoehtoisen sääntelyn strategioita. Kaiken kaikkiaan vaikutus- ja vaikuttavuusarvioiden kehittäminen ja käyttämisen laajentaminen ovat olennaisessa osassa niin unionin tasolla kuin kansallisesti, jotta esimerkiksi rahoitusinstrumenttien kohdentaminen osataan jo alkajaisiksi toteuttaa parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Tarkastelussa on erityisesti Parisiin ilmastosopimuksen jälkeen annettu sääntely ja sen kehittyminen. Sääntelyä tarkastellaan unionin tasolla sekä kansallisesti ja paikallisesti. Fokus on erityisesti säädösohjailussa mutta paikallisen tason osalta huomioidaan tällä tasolla annetut strategiat ja suuntaviivat, joilla on vaikutusta alueen sähkösektorin toimijoihin. Aineistona hyödynnetään erityisesti Euroopan unionin asiakirjoja, mutta myös kansallisia vaikuttavuusarviointeja ja kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta.
Tutkielman metodeina hyödynnetään sääntelyteoriaa ja lainoppia. Sääntelyteoreettinen tarkastelu toteutetaan sääntelystandardien avulla, jotka ovat sääntelyn vaikuttavuus, normatiivinen joustavuus ja dynaaminen tehokkuus. Myös operationaalista joustavuutta sivutaan.
Kiertotalouden osa-alueiksi määriteltiin sähkösektorin osalta erityisesti uusiutuva energia, energiatehokkuus, varastointi, palveluliiketoiminta ja yhteistyöhankkeet. Tutkielmassa kuitenkin havaittiin, ettei sähkösektorin kiertotaloussääntely saa toistaiseksi samanlaista terminologista tukea Euroopan unionissa tai kansallisesti kuin mitä suomalainen energiateollisuus visioi. Sääntelytasojen osalta erityisesti unionin energiapolitiikalla on keskeinen vaikutus sähkösektorin toimijoihin, ja se ohjaa merkittävästi myös kansallista ja paikallista sääntelyä. Erityisesti unionissa annettujen ja tutkielmassa tarkasteltujen energiasäädöspakettien ja niiden sisältämän sääntelyn vaikuttavuus on huomattava.
Sääntely on pääosin kiertotalouden osa-alueita edistävää – joskin kehityskohteita ja hienosäätämisen varaa löytyy. Näin sääntelyssä on pikemminkin hidasteita kuin varsinaisia esteitä. Yleisellä tasolla niin kannustin- kuin velvoitesääntelyä tarkastellessa erityisesti johdonmukaisuuden kehittämisen, yksinkertaistamisen ja sääntelyn päällekkäisyyden vähentämisen tarve käy ilmi useasta lähteestä. Positiivisia kokemuksia erilaisista vapaaehtoisuuteen ja markkinaehtoisuuteen perustuvista puitejärjestelyistä tulisi jatkossa hyödyntää sääntelyssä enemmän. Suomessa tulisi selvittää kattavammin myös vaihtoehtoisen sääntelyn strategioita. Kaiken kaikkiaan vaikutus- ja vaikuttavuusarvioiden kehittäminen ja käyttämisen laajentaminen ovat olennaisessa osassa niin unionin tasolla kuin kansallisesti, jotta esimerkiksi rahoitusinstrumenttien kohdentaminen osataan jo alkajaisiksi toteuttaa parhaimmalla mahdollisella tavalla.