Jäljitettävyys suomalaisissa elintarvikealan yrityksissä

Abstract

Elintarvikkeiden toimitusketjut ovat globalisaation myötä monimutkaistuneet, mikä on johtanut elintarviketurvallisuuteen ja tuotteiden vastuullisuuteen liittyvien riskien lisääntymiseen, sekä toimitusketjun hallinnan vaikeutumiseen. Kuluttajat haluavat entistä enemmän tietoa yrityksen tuotteiden vaikutuksista yhteiskuntaan ja ympäristöön, ja vaatimukset vastuullisista toimintatavoista ovat tiukentuneet. Jotta elintarvikealan yritykset pystyvät toimimaan kilpailukykyisesti, on niiden pyrittävä vastaamaan näihin tiukentuneisiin vaatimuksiin. Yritysten on varmennettava vastuullinen toimintansa tuotteidensa ja käyttämiensä raaka-aineiden alkuperän tuntemuksella. Raaka-aineiden ja tuotteiden vastuullisuuteen voidaan ottaa kantaa ainoastaan silloin, kun tiedetään oikeasti mistä ne ovat tulleet. Pelkkä alkuperän tunteminen ei riitä, vaan tuotteista ja niiden tuotantotavoista on kerättävä muutakin tarpeellista tietoa koko toimitusketjun matkalta. Tuotteiden liikkeiden ja muiden tuotetietojen keräämiseen, tallentamiseen ja jakamiseen on kehitetty erilaisia jäljitettävyysjärjestelmiä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, mitä jäljitettävyys tarkoittaa suomalaisissa elintarvikeyrityksissä, mikä motivoi yrityksiä jäljitettävyysjärjestelmien käyttöönottoon, ketkä hyötyvät elintarvikkeiden jäljitettävyydestä, miten jäljitettävyys on käytännön tasolla toteutettu, ja mitkä ovat suurimmat haasteet ja esteet jäljitettävyydelle. Vaikka eri yritysten pyrkimykset ovat yleisesti samankaltaisia, ne toteuttavat elintarvikkeiden jäljitettävyyttä eri lähtökohdista, koska yritysten tuotteiden ja käyttämien raaka-aineiden toimitusketjujen rakenne ja muut ominaisuudet poikkeavat toisistaan suuresti. Alan tutkimukset on usein tehty käytännön yrityselämän lähtökohdista, joten nämä poikkeavuudet heijastuvat myös jäljitettävyyden teoriaan, joka ei tämän seurauksena ole täysin yhtenäistä. Tutkimusaineistona käytettiin yritysten nettisivuilta löytyviä julkaisuja, eli vuosikertomuksia, vastuullisuusraportteja, uutisia, artikkeleita ja blogitekstejä. Aineistoa analysoitiin laadullisen tutkimuksen keinoin, ja siitä tunnistettiin esiin nousevia jäljitettävyyden ilmiöitä. Nämä ilmiöt ryhmiteltiin teemoihin niin, että pystyttiin vastaamaan määriteltyihin tutkimuskysymyksiin, ja kuvailemaan jäljitettävyyttä suomalaisissa elintarvikealan yrityksissä. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että suomalaiset elintarvikealan yritykset pyrkivät tuotteidensa ja käyttämiensä raaka-aineiden mahdollisimman syvään taaksepäin suuntautuvaan jäljitettävyyteen, mutta toteutuksen taso vaihtelee yrityskohtaisesti. Usein täydelliseen jäljitettävyyteen ei ponnisteluista huolimatta päästä siksi, että jäljitettäviä raaka-aineita ei ole saatavilla, tai niiden hinnat ovat liian korkeat. Jäljitettävyyden kehittämiseen ajaa useimmiten asiakkaiden vaatimukset, ja yritykset uskovatkin pystyvänsä parantamaan kilpailukykyään jäljitettävyyden avulla. Keskeinen jäljitettävyyden tuoma hyöty on asiakkaiden kasvanut luottamus yritystä ja sen tuotteita kohtaan, kun jäljitettävyyden avulla pystytään lisäämään toimitusketjun läpinäkyvyyttä, ja todentamaan esitettyjen vastuullisuuslupausten täyttäminen. Jäljitettävyys parantaa myös yritysten toimitusketjujen hallintaa, ja yritysten reagointia ongelmatilanteissa.