Tilintarkastajan etiikka ja riippumattomuus : Tilintarkastuslautakunnan ratkaisuissa 2017–2021 esiintyvät laiminlyönnit

Abstract

Tilintarkastajan ammattietiikka ja riippumattomuus ovat tilintarkastuksen laadun ja luotettavuuden yksi kulmakivistä. Tilintarkastajien etiikkaan sekä riippumattomuuteen on viime vuosikymmeninä kiinnitetty enenevissä määrin huomiota. Tämän taustalla on esimerkiksi finanssikriisi sekä erilaiset etiikan ja riippumattomuuden laiminlyönnit, joilla on ollut mittavia vaikutuksia alaan ja sidosryhmiin. Tämä tarjosi mielenkiintoisen pohjan lähteä tutkimaan sitä, miten tilintarkastajat ovat laiminlyöneet ammattietiikkaa ja riippumattomuutta. Suomessa ammattieettiset periaatteet ja riippumattomuus ovat osa hyvää tilintarkastustapaa, jota valvoo Patentti- ja rekisterihallituksen alainen tilintarkastusvalvonta ja tilintarkastuslautakunta. International Ethics Standards Board for Accountants julkaisee tilintarkastajien eettiset säännöt ja riippumattomuuden standardit, jotka toimivat ammattietiikan ja riippumattomuuden pohjana.

Tässä tutkielmassa selvitettiin, miten riippumattomuutta ja ammattietiikka on laiminlyöty Suomessa. Kirjallisuuskatsaus käsitti etiikan ja riippumattomuuden käsitteiden ja taustojen tarkastelun. Lisäksi kirjallisuuskatsauksessa käsiteltiin näiden lainsäädännöllinen tausta ja ammattieettiset ohjeet ja riippumattomuuden standardit, jotka toimivat tutkielman teoreettisena viitekehyksenä. Tutkielman empiriaosuuden aineiston muodosti Patentti- ja rekisterihallituksen alaisen tilintarkastuslautakunnan vuosina 2017–2021 antamat seuraamuksiin johtaneet ratkaisut, jotka koskivat ammattietiikkaa tai riippumattomuutta. Tutkimusmetodina toimi aineistolähtöinen, teoriaohjaava sisällönanalyysi.

Tutkimustuloksissa nousi esiin eritysesti se, että ammattieettisistä periaatteista huolellisuuden osuus korostui merkittävästi ja tätä oli laiminlyöty eniten näistä periaatteista. Huolellisuutta oli laiminlyöty niin raportoinnissa, tarkastustoimenpiteissä ja tilanteissa, jossa olennainen virhe on jäänyt huomaamatta tai sivuutettu tarkastuksessa. Huolellisuuden laiminlyönti tuli esiin myös tarkastuksen viivästymiseen liittyvissä tilanteissa ja tilintarkastajan valintaan liittyvissä epäselvyyksissä. Rehellisyyden laiminlyönnit liittyivät pääasiassa raportoinnissa esitettyihin perustelemattomiin kannanottoihin tai raportointiin, jossa oli sivuutettu merkittäviä seikkoja. Objektiivisuus liittyi myös näihin kahteen tekijään ja tämä oli liitettävissä myös riippumattomuuteen. Ammatillisen käyttäytymisen laiminlyönnit liittyivät raportoinnissa esitettyyn perustelemattomaan kritiikkiin. Riippumattomuus vaarantui perhe- ja henkilösuhteiden, työskentelyn tarkastettavan asiakkaan palveluksessa, hallitus- ja johtotehtävän vastaanottamisen ja muiden kuin tilintarkastuspalveluiden tarjoamisen vuoksi. Ratkaisuissa korostui erityisesti se, että vastuun kantoi useimmiten yksittäinen tilintarkastaja, eikä tilintarkastusyhteisö. Jatkotutkimusmahdollisuutena laiminlyöntien suhdetta seuraamusten vakavuuteen voisi tutkia ja tutkimusta voisi syventää myös jonkin tietyn periaatteen tai riippumattomuuden osalta. Aihetta voisi tutkia myös tilintarkastajien näkökulmasta.