Sisäilman laadun optimointi

Abstract

Sisäilman laadulla on aiempaa suurempi merkitys ihmisten terveyteen, sillä sisätiloissa vietetään suurin osa elämästä. Sisäilman saasteet aiheuttavat maailmanlaajuisesti miljoonia ennenaikaisia kuolemia, monia vaikeitakin sairauksia ja heikentävät viihtyvyyttä ja toimintatehoa. Viime vuosina sisäilmatutkimusta on tehty paljon ympäri maailman ja saadun tiedon perusteella muun muassa Maailman terveysjärjestö WHO on julkaissut oppaita ja säännöksiä sisäilman laadun parantamiseksi. Ne tukevat kansallisia lakeja ja säännöksiä terveellisen ja turvallisen sisäilman laadun saavuttamiseksi. Heikkoa sisäilman laatua voidaan pitää merkittävänä yhteiskunnallisena ongelmana. Laissa määritettyjä sisäolosuhteiden tavoitearvoja täydentämään on tehty sisäilmastoluokitus, jolla pyritään turvaamaan lain määräämää minimilaatua parempi sisäilman laatu. Tässä työssä selvitettiin sisäilmatutkimusten perusteella mitkä tekijät vaikuttavat sisäilman laatuun, mitkä tekijät heikentävät sitä ja miten sisäilman laatua voidaan ja kannattaa tutkia ja mitata. Lähteenä pyrittiin hyödyntämään erityisesti Suomessa tehtyjä viimeaikaisia tutkimuksia, sillä ne antavat parhaimman kuvan sisäilman laadusta ja sen tutkimuksen erityispiirteistä juuri meidän ilmasto-oloissamme. Ulkoilman laatu on merkittävä tekijä myös sisäilman laadulle. Sisäilman laatuun vaikuttavat myös monet muut tekijät, kuten sää, ympäristö, rakennuksen sijaiti ja voimakkaimmin ihmisen toiminta. Elintoiminnoista vapautuu kaasuja, lämpöä ja hiukkasia, joiden lisäksi tuotamme lukuisia muita yhdisteitä esimerkiksi liikenteessä, ruoanlaitossa ja energiantuotannossa. Ympäristössä on lisäksi luonnostaan monia yhdisteitä, kuten radon ja homeet, jotka kulkeutuvat sisäilmaan epätiiviiden rakenteiden tai ilmanvaihdon kautta ja voivat heikentää sisäilman laatua. Sisäilmasta olisi hyvä mitata lämpötilaa, ilmankosteutta, hiilidioksidipitoisuutta, sisä- ja ulkoilman välistä paine-eroa, pienhiukkasia ja joitain haitallisia kaasuja, kuten radon. Lämpötilan ja suhteellisen ilmankosteuden mittaaminen on helppoa ja arkipäiväsitä lähes joka taloudessa. Hiilidioksidipitoisuuden mittaaminen on laitteiden kehittymisen myötä aiempaa helpompaa myös kuluttajille, mutta pienhiukkasten ja haitallisten kaasujen mittaaminen on edelleen lähinnä ammattilaisten vastuulla. Luotettavat laitteet ja menetelmät ovat liian teknisiä ja vaikeita yksityishenkilölle ja toisaalta edullisten mittaussensorien keräämää tietoa on vaikea soveltaa ja vertailla keskenään. Kuluttajan kannalta edulliset mittaussensorit ovat kuitenkin positiivinen muutos sisäilman seurannassa, sillä ne ovat yksinkertaisia ja voidaan valita juuri tapauskohtaisesti sopiviksi. Niiden avulla tiedostavat yksilöt voivat pyrkiä vaikuttamaan altistumiseensa erilaisille ilmansaasteille ja selvittää mistä erilaiset epäpuhtaudet ovat peräisin. Tutkimuksista ei löytynyt poikkeuksellisia menetelmiä tai mittausvälineitä, joilla sisäilman laatua olisi pyritty selvittämään tai optimoimaan. Tämän arvioidaan johtuvan siitä, että sisäilmatutkimusta on tehty vielä liian vähän edes perinteisillä menetelmillä ja rahoitusta voi olla vaikea saada hyvin erikoisiin kokeiluihin vain mielenkiinnon vuoksi. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että sisäilman laatututkimukselle on selvä tarve ja siihen pyritään kehittämään uusia, standardoituja ja helpompia menetelmiä, jotta yksittäisetkin kuluttajat voivat mitata sisäilman suureita itsenäisesti. Markkinoilla on jo tarjolla erilaisia mittauspalveluja ja kokonaan itsenäisesti toimivien, tekoälyä hyödyntävien ratkaisujen kehitys nähdään lähitulevaisuuden kehityskulkuna.