Kansainväliset lapsikaappaukset - Haagin lapsikaappaussopimuksen ja EIT:n ratkaisukäytännön väliset jännitteet
Salonen, Julia (2022-09-05)
Kansainväliset lapsikaappaukset - Haagin lapsikaappaussopimuksen ja EIT:n ratkaisukäytännön väliset jännitteet
Salonen, Julia
(05.09.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022093060671
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022093060671
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on selvittää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön suhdetta kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevaan yleissopimukseen (Haagin lapsikaappaussopimus) ja tarkastella sitä, voidaanko Euroopan ihmisoikeussopimusta ylipäätään soveltaa linjassa yleissopimuksen kanssa. Tutkielman tarkoitus ei ole käydä kokonaisuudessaan läpi EIT:n ratkaisukäytäntöä lapsikaappaustapausten osalta, vaan nostaa esiin EIT:n päätöksenteon keskeinen linja. Tutkielmassa esitellään myös ne tekijät, jotka osaltaan saattavat nostaa esiin ristiriitoja EIT:n ratkaisukäytännön ja Haagin lapsikaappaussopimuksen yhdenmukaisen soveltamisen välille.
Vanhempien tekemät kansainväliset lapsikaappaukset ovat vuosikymmenien saatossa yleistyneet. Ongelmaa on pyritty ratkomaan Haagin lapsikaappaussopimuksella. Sopimusta ja sen myötä kehittynyttä oikeusjärjestelmää voidaan pitää menestystarinana, mutta EIT:n ratkaisukäytäntö ja ylipäätään lapsen kaapanneen vanhemman mahdollisuus viedä asia kyseiseen ylikansalliseen tuomioistuimeen ovat luoneet ongelmia sopimuksen soveltamisessa.
Tutkimusaihetta lähestytään lainopillisella metodilla, mutta tutkielmassa on viitteitä myös oikeusvertailevasta metodista. Tämä tulee tutkielmassa lyhyesti esille eri maiden ratkaisukäytäntöä ja lainsäädäntöä verratessa.
Tutkielmassa osoitetaan, että EIT on ratkaisukäytännössään ottanut linjan, jota ei voida Haagin lapsikaappaussopimuksen toimivuuden kannalta hyväksyä. EIT on kuitenkin ottanut askeleen taaksepäin ja tarkastellut omaa ratkaisukäytäntöään ja ainakin teoriassa pyrkinyt parempaan harmoniaan Haagin lapsikaappaussopimuksen kanssa. Sen ratkaisukäytännöstä on kuitenkin havaittavissa vielä ristiriitaisuuksia Haagin lapsikaappaussopimuksen kanssa.
Erityisesti lapsen edun vaikeaselkoinen käsite, Haagin lapsikaappaussopimuksen 13 b-artikla ja palauttamismääräysten täytäntöönpanon viivästyminen erityisesti EIT:n toiminnan seurauksena ovat nousseet ongelmaksi. Osaltaan ongelmien ratkaisemiseksi on ehdotettu Haagin lapsikaappaussopimukseen liitettävän pöytäkirjaa tai soft law-tyyppistä sääntelyä.
Vanhempien tekemät kansainväliset lapsikaappaukset ovat vuosikymmenien saatossa yleistyneet. Ongelmaa on pyritty ratkomaan Haagin lapsikaappaussopimuksella. Sopimusta ja sen myötä kehittynyttä oikeusjärjestelmää voidaan pitää menestystarinana, mutta EIT:n ratkaisukäytäntö ja ylipäätään lapsen kaapanneen vanhemman mahdollisuus viedä asia kyseiseen ylikansalliseen tuomioistuimeen ovat luoneet ongelmia sopimuksen soveltamisessa.
Tutkimusaihetta lähestytään lainopillisella metodilla, mutta tutkielmassa on viitteitä myös oikeusvertailevasta metodista. Tämä tulee tutkielmassa lyhyesti esille eri maiden ratkaisukäytäntöä ja lainsäädäntöä verratessa.
Tutkielmassa osoitetaan, että EIT on ratkaisukäytännössään ottanut linjan, jota ei voida Haagin lapsikaappaussopimuksen toimivuuden kannalta hyväksyä. EIT on kuitenkin ottanut askeleen taaksepäin ja tarkastellut omaa ratkaisukäytäntöään ja ainakin teoriassa pyrkinyt parempaan harmoniaan Haagin lapsikaappaussopimuksen kanssa. Sen ratkaisukäytännöstä on kuitenkin havaittavissa vielä ristiriitaisuuksia Haagin lapsikaappaussopimuksen kanssa.
Erityisesti lapsen edun vaikeaselkoinen käsite, Haagin lapsikaappaussopimuksen 13 b-artikla ja palauttamismääräysten täytäntöönpanon viivästyminen erityisesti EIT:n toiminnan seurauksena ovat nousseet ongelmaksi. Osaltaan ongelmien ratkaisemiseksi on ehdotettu Haagin lapsikaappaussopimukseen liitettävän pöytäkirjaa tai soft law-tyyppistä sääntelyä.