Käännösratkaisut ja -strategiat Clemens Meyerin novellien Eins, Zwei ja Drei englanninkielisissä käännöksissä
Mäkilä, Marja (2022-09-12)
Käännösratkaisut ja -strategiat Clemens Meyerin novellien Eins, Zwei ja Drei englanninkielisissä käännöksissä
(12.09.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022100761357
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022100761357
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkimuksessa tarkastellaan kaunokirjallisuutta käännettäessä tapahtuvia ilmiöitä. Tarkoituksena on testata Pymin (2017) käännösratkaisujen typologiaa käännetyn tekstin analyysin välineenä ja selvittää, millaisia käännösratkaisuja käännöksissä on käytetty. Lisäksi tutkitaan käännöstekstin kirjaimellisuutta vs. vapautta eli käännettäessä käytettyä yleistä käännösstrategiaa. Pym esittelee typologiansa ja sen taustan teoksessa Translation Solutions for Many Languages – Histories of a flawed dream (Pym 2017.) Kirjaimellisuuden ja vapauden käsitteitä tarkastellaan esimerkiksi Chestermanin (Chesterman 2011) avulla.
Tutkimusmateriaaliksi on valittu kolme lyhyttä Clemens Meyerin saksankielistä novellia, Eins, Zwei ja Drei kokoelmasta Die stillen Trabanten (2019) ja niiden englanninkieliset, Katy Derbyshiren tekemät käännökset One, Two ja Three kokoelmasta Dark Satellites (2020). Aihepiiriä on lähestytty Pymin käännösratkaisujen luokittelun ja kirjaimellisuuden ja vapauden käsitteiden lisäksi käännössiirtymän (esim. Vinay ja Darbelnet 1995; Catford 1965; Matthiessen 2001) käsitteen kautta. Lisäksi on luotu katsaus saksa–englanti-käännöskieliparin tyypillisiin piirteisiin (esim. Loughridge ym. 2020) ja pohdittu käsitettä käännösyksikkö (esim. Toury 2012b). Teoreettisen pohjan luomisessa kulkee pienimuotoisesti mukana myös systeemis-funktionaalisen kielitieteen inspiroima näkökulma (Matthiessen 2001; Teich 2001).
Tutkimus osoittaa, että Pymin käännösratkaisujen typologia on toimiva ja kiinnostava analyysin väline, joka jättää tutkijalle paljon liikkumatilaa. Sen heikkoudet käännöstekstien analyysissa liittyvät aineiston valintakriteerien ja osin eri kategorioiden monitulkintaisuuteen.
Tutkittujen novellien käännösratkaisuprofiilien välillä on nähtävissä jonkin verran eroja. Erilaisia käännösratkaisuja on koko aineistossa käytetty kattavasti, mutta virkkeen fokuksen muutos on jokaisen novellin käytetyin ratkaisutyyppi. Novellien käännökset edustavat yleisesti ottaen väljää kirjaimellista kääntämistä, kirjaimellisemmat ja vapaammat kohdat vaihtelevat niissä joustavasti. Käännöksissä on lisäksi havaittavissa runsaasti saksa–englanti-käännöskieliparille tyypillisiä piirteitä.
Tämän pro gradu -tutkimuksen puitteissa on ollut mahdollista tutkia lähemmin vain pientä osaa tutkituissa novelleissa tehdyistä käännösratkaisuista, joten mahdollisia aiheita lisätutkimukselle on runsaasti.
Tutkimusmateriaaliksi on valittu kolme lyhyttä Clemens Meyerin saksankielistä novellia, Eins, Zwei ja Drei kokoelmasta Die stillen Trabanten (2019) ja niiden englanninkieliset, Katy Derbyshiren tekemät käännökset One, Two ja Three kokoelmasta Dark Satellites (2020). Aihepiiriä on lähestytty Pymin käännösratkaisujen luokittelun ja kirjaimellisuuden ja vapauden käsitteiden lisäksi käännössiirtymän (esim. Vinay ja Darbelnet 1995; Catford 1965; Matthiessen 2001) käsitteen kautta. Lisäksi on luotu katsaus saksa–englanti-käännöskieliparin tyypillisiin piirteisiin (esim. Loughridge ym. 2020) ja pohdittu käsitettä käännösyksikkö (esim. Toury 2012b). Teoreettisen pohjan luomisessa kulkee pienimuotoisesti mukana myös systeemis-funktionaalisen kielitieteen inspiroima näkökulma (Matthiessen 2001; Teich 2001).
Tutkimus osoittaa, että Pymin käännösratkaisujen typologia on toimiva ja kiinnostava analyysin väline, joka jättää tutkijalle paljon liikkumatilaa. Sen heikkoudet käännöstekstien analyysissa liittyvät aineiston valintakriteerien ja osin eri kategorioiden monitulkintaisuuteen.
Tutkittujen novellien käännösratkaisuprofiilien välillä on nähtävissä jonkin verran eroja. Erilaisia käännösratkaisuja on koko aineistossa käytetty kattavasti, mutta virkkeen fokuksen muutos on jokaisen novellin käytetyin ratkaisutyyppi. Novellien käännökset edustavat yleisesti ottaen väljää kirjaimellista kääntämistä, kirjaimellisemmat ja vapaammat kohdat vaihtelevat niissä joustavasti. Käännöksissä on lisäksi havaittavissa runsaasti saksa–englanti-käännöskieliparille tyypillisiä piirteitä.
Tämän pro gradu -tutkimuksen puitteissa on ollut mahdollista tutkia lähemmin vain pientä osaa tutkituissa novelleissa tehdyistä käännösratkaisuista, joten mahdollisia aiheita lisätutkimukselle on runsaasti.