Äidin lapsuuden kaltoinkohtelukokemusten yhteys varhaiseen vuorovaikutukseen vauvan kanssa
Tuominen, Anniina (2022-10-21)
Äidin lapsuuden kaltoinkohtelukokemusten yhteys varhaiseen vuorovaikutukseen vauvan kanssa
(21.10.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022111766073
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022111766073
Tiivistelmä
Lapsuudessa koetulla kaltoinkohtelulla on havaittu olevan laajasti kielteisiä vaikutuksia yksilön elämänkaareen. Tutkimukset osoittavat, että lapsuuden kaltoinkohtelukokemukset ovat yhteydessä myös yksilön omaan vanhemmuuteen ja vuorovaikutukseen lapsen kanssa. Nämä yhteydet ovat kuitenkin monilta osin vielä selvittämättömiä, sillä tutkimustulokset ovat olleet ristiriitaisia. Tämän tutkielman tarkoitus oli selvittää, ovatko äidin varhaiset kaltoinkohtelukokemukset yhteydessä varhaiseen vuorovaikutukseen lapsen kanssa, tarkemmin ottaen sen kahteen erilaiseen osatekijään, eli emotionaaliseen saatavillaoloon ja äidin vuorovaikutussignaalien ennustettavuuteen. Lisäksi tässä tutkielmassa tarkasteltiin, ovatko kaltoinkohtelukokemukset yhteydessä vuorovaikutuksen laatuun eri tavoin psyykkisesti oireilevien äitien ja ei-oireilevien äitien ryhmissä.
Tämän tutkimuksen aineisto (n = 183) koostui FinnBrain-kohorttitutkimuksen äideistä. Äitien lapsuuden kaltoinkohtelukokemuksia selvitettiin raskausviikolla 14 Trauma and Distress Scale -kyselylomakkeella, joka kartoittaa kaltoinkohtelun viiden eri muodon (fyysinen ja emotionaalinen väkivalta, fyysinen ja emotionaalinen laiminlyönti ja seksuaalinen hyväksikäyttö) ilmenemistä lapsuudessa. Äidin vuorovaikutusta arvioitiin videoidusta leikkitilanteesta. Emotionaalisen saatavillaolon arviointiin käytettiin Emotional Availability Scale (EAS) -menetelmää. Vuorovaikutussignaalien ennustettavuuden arviointi tehtiin Maternal Sensory Behaviour Coding Scheme -menetelmällä.
Hypoteesien vastaisesti äitien raportoimat lapsuuden kaltoinkohtelukokemukset eivät olleet yhteydessä emotionaaliseen saatavillaoloon tai äidin vuorovaikutussignaalien ennustettavuuteen, kun tarkasteltiin koko aineistoa. Psyykkisesti oireilevat ja ei-oireilevat äidit eivät pääosin eronneet yhteyksien osalta, eikä kaltoinkohtelukokemusten ja vuorovaikutusmuuttujien välisiä yhteyksiä pääosin löytynyt. Yksi ero ryhmien välillä havaittiin. Ei-oireilevien äitien ryhmässä seksuaalinen hyväksikäyttö oli yhteydessä vuorovaikutussignaalien korkeampaan ennustettavuuteen. Tulokset ovat osittain ristiriidassa aiemman tutkimustiedon kanssa. Se, ettei kaltoinkohtelukokemusten havaittu olevan yhteydessä varhaisen vuorovaikutuksen laatuun, saattaa selittyä aineiston äitien suojaavilla tekijöillä, tutkimusasetelmaan liittyvillä tekijöillä ja sillä, että vuorovaikutuksen heikon laadun taustalla saattavat olla yksittäisten riskitekijöiden, kuten lapsuuden kaltoinkohtelun, sijaan ennemminkin kumuloituvat riskitekijät.
Tämän tutkimuksen aineisto (n = 183) koostui FinnBrain-kohorttitutkimuksen äideistä. Äitien lapsuuden kaltoinkohtelukokemuksia selvitettiin raskausviikolla 14 Trauma and Distress Scale -kyselylomakkeella, joka kartoittaa kaltoinkohtelun viiden eri muodon (fyysinen ja emotionaalinen väkivalta, fyysinen ja emotionaalinen laiminlyönti ja seksuaalinen hyväksikäyttö) ilmenemistä lapsuudessa. Äidin vuorovaikutusta arvioitiin videoidusta leikkitilanteesta. Emotionaalisen saatavillaolon arviointiin käytettiin Emotional Availability Scale (EAS) -menetelmää. Vuorovaikutussignaalien ennustettavuuden arviointi tehtiin Maternal Sensory Behaviour Coding Scheme -menetelmällä.
Hypoteesien vastaisesti äitien raportoimat lapsuuden kaltoinkohtelukokemukset eivät olleet yhteydessä emotionaaliseen saatavillaoloon tai äidin vuorovaikutussignaalien ennustettavuuteen, kun tarkasteltiin koko aineistoa. Psyykkisesti oireilevat ja ei-oireilevat äidit eivät pääosin eronneet yhteyksien osalta, eikä kaltoinkohtelukokemusten ja vuorovaikutusmuuttujien välisiä yhteyksiä pääosin löytynyt. Yksi ero ryhmien välillä havaittiin. Ei-oireilevien äitien ryhmässä seksuaalinen hyväksikäyttö oli yhteydessä vuorovaikutussignaalien korkeampaan ennustettavuuteen. Tulokset ovat osittain ristiriidassa aiemman tutkimustiedon kanssa. Se, ettei kaltoinkohtelukokemusten havaittu olevan yhteydessä varhaisen vuorovaikutuksen laatuun, saattaa selittyä aineiston äitien suojaavilla tekijöillä, tutkimusasetelmaan liittyvillä tekijöillä ja sillä, että vuorovaikutuksen heikon laadun taustalla saattavat olla yksittäisten riskitekijöiden, kuten lapsuuden kaltoinkohtelun, sijaan ennemminkin kumuloituvat riskitekijät.