Varhaislapsuuden negatiivisen tunnereaktiivisuuden pysyvyys sekä vanhemman parisuhdetyytyväisyyden vaikutus tunnereaktiivisuuden pysyvyyteen

Abstract

Temperamenttiulottuvuuksiin kuuluvan negatiivisen tunnereaktiivisuuden pysyvyys saattaa ennustaa lapsen myöhempää kehitystä. Etenkin pysyvästi voimakas negatiivinen tunnereaktiivisuus saattaa ennustaa käyttäytymisen ja tunne-elämän haasteita. Vaikka temperamentilla on vahva geneettinen ja neurobiologinen pohja, perheeseen liittyvien tekijöiden, kuten vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksen laadun, tiedetään olevan käänteisesti yhteydessä negatiivisen tunnereaktiivisuuden tasoon. Myös vanhempien parisuhdetyytyväisyyden, joka keskimäärin laskee pian ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, on alustavissa tutkimuksissa havaittu olevan negatiivisessa yhteydessä negatiivisen tunnereaktiivisuuden tasoon. Parisuhdetyytyväisyyden vaikutusta tunnereaktiivisuuden pysyvyyteen ei kuitenkaan ole aiemmin juuri tutkittu.

Tämä tutkimus on osa FinnBrain-syntymäkohorttitutkimuksen kehitysneuropsykologista osatutkimusta. Tutkimuksessa tarkasteltiin negatiivisen tunnereaktiivisuuden yksilöllistä pysyvyyttä vauvaiästä taaperoikään. Negatiivista tunnereaktiivisuutta tutkittiin kahdella menetelmällä, äidin arvioimana (n = 112) ja havainnoimalla (n = 171). Lisäksi mielenkiinnon kohteena oli, vaikuttaako äidin kokema parisuhdetyytyväisyys negatiivisen tunnereaktiivisuuden yksilölliseen pysyvyyteen. Negatiivisen tunnereaktiivisuuden pysyvyyttä eri ikäpisteiden välillä tarkasteltiin laskemalla kunkin lapsen yksilöllistä pysyvyyttä kuvaavat IS-kertoimet (engl. individual stability; Asendorpf, 1992). Varhaislapsuuden parisuhdetyytyväisyyttä mitattiin RDAS-kyselyllä (Revised Dyadic Adjustment Scale; Busby ym., 1995).

Tulokset osoittivat, että varhaislapsuudessa negatiivisen tunnereaktiivisuuden kehityskuluissa esiintyy huomattavaa yksilöllistä vaihtelua. Esimerkiksi havainnoidussa tunnereaktiivisuudessa ei havaittu keskimäärin juurikaan pysyvyyttä. Kyselyaineistossa äidin kokema parisuhdetyytyväisyys selitti lapsen negatiivisen tunnereaktiivisuuden yksilöllistä pysyvyyttä puolen vuoden ja yhden vuoden ikäpisteiden välillä, mutta ei yhden ja kahden vuoden ikäpisteiden välillä. Havainnointiaineistossa vastaavaa yhteyttä ei havaittu. Tulokset viittaavat siihen, että vanhemman parisuhdetyytyväisyydellä saattaa olla vaikutusta negatiivisen tunnereaktiivisuuden pysyvyyteen, mutta selitysasteet ovat pieniä. Tutkimuksen perusteella varhaislapsuuden temperamenttipiirteiden yksilöllisestä pysyvyydestä ja siihen liittyvistä perhetason tekijöistä tarvitaan lisätietoa keskimääräisten kehityskulkujen ja yksilöiden välisen järjestyksen pysyvyyden rinnalla.