“Kuolema on osattava kohdata sopivan ammattimaisesti, jotta selviää tulevaisuuden töissä.” : Lääkäriopiskelijoiden ajatuksia ja kokemuksia kuoleman ja surun kohtaamisesta

Abstract

Lääkärit joutuvat työssään väistämättä kohtaamaan kuolemaa. Kuoleman kohtaamiseen valmistaudutaan ja sitä harjoitellaan jo lääketieteen opintojen aikana. Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena oli selvittää, mitä opintojensa alkuvaiheessa olevat lääkäriopiskelijat ajattelevat kuoleman ja surun kohtaamisesta ja millaisia kokemuksia heillä siitä on. Lisäksi tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita selvittämään, mikä kuoleman kohtaamisessa opiskelijoita erityisesti huolestuttaa tulevan ammattinsa näkökulmasta. Tutkimusaineistona käytettiin valmista aineistoa, joka koostui 93:n Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa opiskelleen lääkäriopiskelijan kirjoitelmasta. Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa on käytössä laaja opettajatuutorointimalli ja ammatillisia teemoja käsittelevä portfoliotyöskentely, johon kyseinen kirjoitelmatehtävä liittyy. Kirjoitelmat oli kirjoitettu otsikolla kuoleman ja surun kohtaaminen ja ne oli kirjoitettu toisen vuosikurssin alussa, jolloin opiskelijat olivat juuri suorittaneet anatomisen ruumiinavauskurssin. Suurin osa kaikista suomalaisista lääketieteen opiskelijoista kohtaa kyseisellä kurssilla ensimmäistä kertaa kuolleen ihmisen. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja kirjoitelma-aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.

Tutkimuksessa havaittiin, että lääkäriopiskelijoiden käsittelemät aiheet kuoleman ja surun kohtaamisesta olivat hyvin moninaisia ja, että aiheita käsiteltiin erilaisista näkökulmista. Tutkimuksessa muodostettiin analyysin pohjalta kolme näkökulmaa: henkilökohtainen, ammatillinen ja yhteiskunnallinen näkökulma. Henkilökohtaisen näkökulman alle muodostettiin kolme pääteemaa: kokemukset läheisen menettämisestä, eksistentiaalinen pohdinta ja kuoleman herättämät tunteet. Ammatillinen näkökulma piti sisällään niitä pohdintoja kuoleman ja surun kohtaamisesta, jotka liittyivät tulevaan lääkärinammattiin tai lääketieteen opintoihin. Näkökulman alle muodostettiin kolme pääteemaa: potilaan ja omaisten kohtaaminen ja oma jaksaminen, lääkärin ammattitaito sekä kokemukset anatomiselta ruumiinavauskurssilta. Kuoleman ja surun kohtaamista pohdittiin myös yhteiskunnallisella tasolla ja tämä muodostaa kolmannen näkökulman. Tämän näkökulman pääteemoiksi muodostui seuraavat teemat: kuoleman laitostuminen sekä kuolemaan ja suruun suhtautuminen suomalaisessa kulttuurissa.

Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että toisen vuosikurssin lääkäriopiskelijoista osa on jo kokenut läheisen menetyksen henkilökohtaisessa elämässään ja sitä kautta joutunut kohtaamaan ja pohtimaan kuolemaa jo ennen lääkäriopintojensa aloittamista. Osa tutkimusjoukosta taas ei vielä ollut joutunut kohtaamaan läheisen menettämistä. Ammatillisessa mielessä kokemuksia oli sitäkin vähemmän, mutta kuoleman kohtaamista pohdittiin kirjoitelmissa kuitenkin paljon tulevan ammatin näkökulmasta. Opiskelijoita huolestutti esimerkiksi se, kuinka itse tulevana lääkärinä tulee selviytymään kuoleman kohtaamisesta ja miten kykenee kohtaamaan omaiset ja potilaat riittävän ammattimaisesti. Osa opiskelijoista pohti myös sitä, osaako tehdä työssään oikeita päätöksiä ja miten tulee työssään jaksamaan. Anatomiseen ruumiinavauskurssiin liittyen osa kertoi, ettei kuolleen ihmisen kohtaaminen tai operoiminen ollut tuntunut niin pahalta kuin oli ensin ajatellut ja kuvaili kurssilta saamiaan kokemuksia opettavaisiksi. Vain hyvin pieni osa kertoi pitävänsä kokemuksiaan rankkoina. Kirjoitelmissa pohdittiin myös kuoleman laitostumista ja osa opiskelijoista kertoi mieltävänsä, että kuolema on piilotettu länsimaalaisesta kulttuurista ja nykyihmisen arjesta.