Yttrandefrihet och hatretorik i den politiska diskussionen – kan en riksdagsledamot säga vad som helst?

Abstract

Hatretoriken mot olika minoritetsgrupper har de senaste åren diskuterats flitigt i offentligheten. Yttrandefriheten är en av de viktigaste grunderna i ett demokratiskt samhälle och särskilt viktig i den politiska diskussionen. Men yttrandefriheten är ändå inte gränslös utan kan begränsas. En av de begränsningar som i Finland införts är bestämmelsen om hets mot folkgrupp i strafflagen.

I avhandlingen granskas förhållandet mellan yttrandefrihet och hatretorik i den politiska diskussionen, där den parlamentariska immuniteten är en särskild dimension. I avhandlingen undersöker jag var gränsen mellan hatretorik och yttrandefrihet går och om det går att finna en gräns mellan laglig och olaglig hatretorik. Kan en riksdagsledamot säga vad som helst? Avhandlingen är rättsdogmatisk och granskar gällande rätt. Som källmaterial har använts nationell lagstiftning och internationella konventioner, domstolspraxis, förarbeten till lagarna och övrigt offentligt material samt rättslitteraturen på området. Då det gäller rättspraxis har både nationella rättsfall och rättsfall från den Europeiska människorättsdomstolen granskats. I HD finns i fråga om hets mot folkgrupp endast ett prejudikat (HD 2012:58) och därför har också hovrätts- och tingsrättsdomar på området analyserats.

Avhandlingen börjar med att granska yttrandefriheten och definitionen av hatretorik, där det konstateras att en enhetlig internationell definition saknas. Därefter granskas fall från den Europeiska människorättsdomstolen för att få en bild av hur domstolen har tolkat yttrandefriheten i den politiska diskussionen. Trots en viss oklarhet i tolkningen kan man konstatera att EMRD ser allvarligt på generella, negativa uttalanden mot en hel etnisk, religiös eller annan grupp. De inhemska rättsfallen har granskats för att se hur förtal och smädande i rekvisitet för hets mot folkgrupp har tolkats. Slutligen granskas den parlamentariska immuniteten och vad den innebär för riksdagsledamöternas yttrandefrihet utgående från Juha Mäenpää-fallet samt utredningen kring det tal han höll om invasiva arter i riksdagens plenum i juni 2019. Slutsatsen i avhandlingen är att det inte går att dra en klar och entydig gräns mellan yttrandefrihet och hatretorik utan det är helheten i det enskilda fallet som är avgörande. I många fall kan man se en tydlig gränsöverskridning, i andra, mera oklara fall, har man trots att uttalandet är kränkande ändå konstaterat att det är oklart om det är tillräckligt allvarligt och därför dömt till den åtalades fördel. För en riksdagsledamot med parlamentarisk immunitet är tröskeln hög att hen ställs inför rätta för uttalanden riksdagen.

Keskustelu vähemmistöryhmiin kohdistuvasta vihapuheesta on ollut vilkasta viime vuosina. Sananvapaus on yksi tärkeimmistä periaatteista demokraattisessa yhteiskunnassa ja erityisen tärkeä poliittisessa keskustelussa. Mutta sananvapaus ei ole rajaton, sitä voidaan rajoittaa. Yksi sananvapauden rajoituksista on Suomessa rikoslaissa säädetty kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

Tutkielmassa analysoin sananvapauden ja vihapuheen välistä suhdetta poliittisessa keskustelussa, jossa parlamentaarisella immuniteetilla on oma ulottuvuutensa. Tutkielman tavoitteena on ollut tutkia missä raja vihapuheen ja sananvapauden välillä kulkee ja jos on mahdollista määritellä raja laillisen ja laittoman vihapuheen välillä. Voiko kansanedustaja sanoa mitä vain? Tutkielma on oikeusdogmaattinen, eli lainopillinen. Lähdeaineistona on käytetty kansallista lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia, oikeuskäytäntöä, lakien esitöitä ja muita virallislähteitä sekä oikeuskirjallisuutta. Oikeuskäytännön osalta on tutkittu sekä kansallisia tapauksia, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja. Suomessa kiihottaminen kansanryhmää vastaan on annettu vain yksi korkeimman oikeuden ennakkopäätös (KKO 2012:58) ja siksi on tämän lisäksi hyödynnetty sekä hovioikeuksien, että käräjäoikeuksien tapauksia.

Tutkielmassa on aluksi analysoitu sananvapaus ja vihapuheen määrittely, ja todettu, että yhtenäistä kansainvälistä määritelmää ei ole. Tämän jälkeen siirrytään tutkimaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tapauksia ja miten tuomioistuin on tulkinnut poliittisen keskustelun sananvapautta. Vaikka EITn tulkinta on osittain epäselvä, EIT on katsonut vakavasti sellaisia kokonaista etnistä, uskonnollista tai muuta ryhmää vastaan tehtyjä yleistäviä ja negatiivisia lausumia. Kansallisten oikeustapausten kautta on tutkittu miten kiihottaminen kansanryhmää vastaan säädöksessä esiintyvät panettelu ja solvaaminen on tulkittu. Lopuksi on tutkittu parlamentaarista immuniteettiä ja miten se vaikuttaa kansanedustajan sananvapauteen. Lähtökohtana on tässä Juha Mäenpään täysistunnossa pitämä puhe vieraslajeista. Tutkielman lopputulos on, että yksiselitteistä rajaa vihapuheen ja sananvapauden välillä ei voida vetää. Ratkaisevaa on yksittäisen tapauksen kokonaisarviointi. Monessa tapauksessa on selkeästi kyse laittomasta lausumasta. Toisissa on katsottu, että on epäselvää, onko lausuma tarpeeksi vakava, ja näin syytetty on vapautettu. Kynnys nostaa syyte parlamentaarista immuniteettiä nauttivaa kansanedustajaa vastaan on korkea, kun kyseessä on eduskunnassa lausutuista mielipiteistä.