”Suomalaisen sivistyksen, koulutuksen ja kulttuurin kehitys ja sitä ylläpitävien laitosten tuloksellisuus nostetaan keskeiseksi tavoitteeksi.” : Kansallisen Kokoomuksen ja Suomen Keskustan koulutuspoliittiset linjaukset puolueiden politiikkaohjelmissa Harri Holkerin ja Esko Ahon hallituskausien 1987-1995 aikana
Kilpijärvi, Suvi (2022-11-07)
”Suomalaisen sivistyksen, koulutuksen ja kulttuurin kehitys ja sitä ylläpitävien laitosten tuloksellisuus nostetaan keskeiseksi tavoitteeksi.” : Kansallisen Kokoomuksen ja Suomen Keskustan koulutuspoliittiset linjaukset puolueiden politiikkaohjelmissa Harri Holkerin ja Esko Ahon hallituskausien 1987-1995 aikana
(07.11.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022121571909
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022121571909
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Kansallisen Kokoomuksen ja Suomen Keskustan koulutuspoliittisia linjauksia puolueiden politiikkaohjelmissa Harri Holkerin ja Esko Ahon hallituskausien aikana vuosina 1987-1995. Tutkimus on tarpeellinen sekä ajankohtainen siitä syystä, että pystymme ymmärtämään paremmin suomalaisen koulutuspolitiikan muutosta 1980-luvun lopulta tähän päivään. Koulutuspolitiikka ja koulujen yhteiskunnallinen tilanne on puhuttanut mediassa paljon viime aikoina. Esimerkiksi keväällä 2022 opettajat lakkoilivat ympäri Suomen laajemmin kuin vuosikymmeniin.
Tutkimuksen primääriaineisto koostui kokoomuksen ja keskustan politiikkaohjelmista. Tutkimusaineistoa tarkastelemalla tutkimuksessa pyrittiin etsimään uusliberalistiselle koulutuspolitiikalle tyypillisiä ominaisuuksia, piirteitä ja ilmaisuja. Aineiston analysoimiseen on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, johon on sovellettu uusliberalistisen koulutuspolitiikan 12-kohtaista teoriaa.
Teemat, jotka nousivat politiikkaohjelmissa esille, liittyivät koulutuksen tehostamiseen ja tulosvastuu -ajatteluun, pyrkimykseen laajentaa koulujen itsehallintoa ja purkaa niihin liittyvää valtion etukäteissäätelyä eli deregulaatiota. Lisäksi politiikkaohjelmissa nousi esille, että koulujen haluttiin yhä enenevissä määrin toimivan markkinoiden tavoin, jossa koulut profiloituivat ja erikoistuivat tiettyihin painopisteisiin karsien epätuottavimmat koulut pois. Myös opetussuunnitelmallista hajauttamista ja koulujen päätösvaltaisuuden lisäämistä sisältöasioissa oli ohjelmissa havaittavissa.
Politiikkaohjelmista kävi selvästi ilmi, että Holkerin ja Ahon hallituskausien aikana suomalaista koulutuspolitiikkaa haluttiin viedä uudenlaiseen, tehokkaampaan suuntaan ja yritysmaailmasta johdettu termistö juurtui osaksi koulutuspolitiikkaa. Mallia uudistuksiin otettiin kansainvälisestä koulutuspolitiikasta. Uusliberalistisen koulutuspolitiikan piirteitä, ominaisuuksia ja retoriikkaa löytyi molempien puolueiden politiikkaohjelmista tarkasteluaikavälillä 1987-1995. Monia koulutuspoliittisia uudistuksia etenkin 1990-luvun alussa perusteltiin lamalla ja välttämättömyysretoriikalla, jossa päättäjille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin tehdä koulutukseen valtavia leikkauksia ja säästötoimenpiteitä.
Tutkimuksen primääriaineisto koostui kokoomuksen ja keskustan politiikkaohjelmista. Tutkimusaineistoa tarkastelemalla tutkimuksessa pyrittiin etsimään uusliberalistiselle koulutuspolitiikalle tyypillisiä ominaisuuksia, piirteitä ja ilmaisuja. Aineiston analysoimiseen on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, johon on sovellettu uusliberalistisen koulutuspolitiikan 12-kohtaista teoriaa.
Teemat, jotka nousivat politiikkaohjelmissa esille, liittyivät koulutuksen tehostamiseen ja tulosvastuu -ajatteluun, pyrkimykseen laajentaa koulujen itsehallintoa ja purkaa niihin liittyvää valtion etukäteissäätelyä eli deregulaatiota. Lisäksi politiikkaohjelmissa nousi esille, että koulujen haluttiin yhä enenevissä määrin toimivan markkinoiden tavoin, jossa koulut profiloituivat ja erikoistuivat tiettyihin painopisteisiin karsien epätuottavimmat koulut pois. Myös opetussuunnitelmallista hajauttamista ja koulujen päätösvaltaisuuden lisäämistä sisältöasioissa oli ohjelmissa havaittavissa.
Politiikkaohjelmista kävi selvästi ilmi, että Holkerin ja Ahon hallituskausien aikana suomalaista koulutuspolitiikkaa haluttiin viedä uudenlaiseen, tehokkaampaan suuntaan ja yritysmaailmasta johdettu termistö juurtui osaksi koulutuspolitiikkaa. Mallia uudistuksiin otettiin kansainvälisestä koulutuspolitiikasta. Uusliberalistisen koulutuspolitiikan piirteitä, ominaisuuksia ja retoriikkaa löytyi molempien puolueiden politiikkaohjelmista tarkasteluaikavälillä 1987-1995. Monia koulutuspoliittisia uudistuksia etenkin 1990-luvun alussa perusteltiin lamalla ja välttämättömyysretoriikalla, jossa päättäjille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin tehdä koulutukseen valtavia leikkauksia ja säästötoimenpiteitä.