Terveydenhuollossa toimivan työnantajan ja työntekijän työturvallisuusvelvoitteet pandemiatilanteessa : Erityistarkastelussa COVID-19 tilanne

Abstract

Työelämän lainsäädäntö ja sen tulkinta sekä soveltaminen on ollut suurennuslasin alla koronaviruspandemian alettua maaliskuussa 2020. Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia työnantajan ja työntekijän oikeuksia ja velvollisuuksia erityisesti työturvallisuuslainsäädännön ja tartuntatautilain valossa, ja peilaan tutkimustani vahvasti COVID-19 pandemiaan (koronaviruspandemiaan) vuosina 2020–2022. Työturvallisuus on ennen kaikkea työnantajan velvollisuus, mutta myös työntekijällä on tiettyjä velvoitteita. Tutkielmassa tulee tarkasteltavaksi se, mihin asti työntekijän työturvallisuusvelvoite ulottuu ja missä menee työnantajan työturvallisuusvelvoitteen raja.

Tutkimus on rajattu koskemaan sairaanhoitajia ja lääkäreitä, jotka toimivat terveydenhuollon palveluissa, joissa on lähikontaktin välttäminen ei ole mahdollista. Tutkimus käsittelee pandemiatilanteesta aiheutuvaa fyysistä vaaraa, eikä psykososiaalista kuormitusta työturvallisuusriskinä käsitellä. Tutkimusnäkökulma on pääasiallisesti kansallinen ja tutkimukseen liittyviä perusoikeuksia tutkin kansallisen valtiosäännön asettamissa raameissa.

Tämän tutkimuksen metodi on oikeusdogmaattinen, eli lainopillinen. Tutkimuksessa on käytetty lähdeaineistona muun muassa kansallista lainsäädäntöä, lakien valmistelutöitä, tuomioistuinratkaisuja sekä oikeuskirjallisuutta. Suuri osa lähdeaineistoa on erilaisia viranomaisen tiedotteita ja uutisia koronaviruspandemiasta, sillä aihe on siinä määrin uusi, että oikeuskirjallisuutta tai tuomioistuinratkaisuja ei vielä juurikaan löydy. Aiempi tutkimus työturvallisuuslainsäädännöstä koskee pääasiassa aikaa ennen koronaviruspandemiaa. Tutkimuksessa tarkastellaan työturvallisuutta erityisesti työturvallisuuslain ja tartuntatautilain näkökulmasta sekä sitä miten voimassa oleva lainsäädäntö mahdollistaa työturvallisuuden takaamisen pandemiatilanteessa.

Johtopäätösten perusteella voidaan sanoa, että kansallinen lainsäädäntömme on vastannut koronaviruspandemian haasteisiin hyvin. Työnantajan sekä työntekijän työturvallisuusvelvoite rajautuu työpaikalle, eikä työnantaja voi pyrkiä kontrolloimaan työntekijöiden käyttäytymistä työpaikan ulkopuolella edes pandemiatilanteissa. Työturvallisuuden nojalla toteutettavat yksilöitä koskevat toimenpiteet tulee järjestää niin, ettei niillä puututa tarpeettomasti yksilöiden perusoikeuksiin. Esimerkiksi rokotuksia koskeva lainsäädäntömme ei ole kovinkaan vahvasti työntekijää velvoittavaa ja yksilöiden oikeudet toteutuvat haastavasta tilanteesta huolimatta hyvin.