Tunnustuksen merkitys erilaisissa rikosprosesseissa : Vertailua syyteneuvottelun ja rangaistuksen lieventämisperusteen välillä
Kotkaranta, Hilla (2022-12-21)
Tunnustuksen merkitys erilaisissa rikosprosesseissa : Vertailua syyteneuvottelun ja rangaistuksen lieventämisperusteen välillä
(21.12.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022122373698
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022122373698
Tiivistelmä
Vuonna 2015 astui voimaan syyteneuvottelua koskeva lainsäädäntöuudistus, jonka mukaan rikoksesta epäilty tai rikosasian vastaaja voi saada lievennyksen rangaistukseensa, mikäli hän tunnustaa tekemänsä rikoksen. Uudistuksen tavoitteena on nopeuttaa rikosprosessimenettelyä siten, että viranomaistoiminta nopeutuu ja tehostuu, minkä seurauksena resursseja voidaan kohdentaa tarkoituksenmukaisemmin.
Tunnustuksen perusteella on voinut saada lievennyksen rangaistukseensa jo aikaisemmin ennen syyteneuvottelua koskevaa uudistusta. Rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan mukaan rangaistuksen lieventämisperusteita ovat sovinnon lisäksi tekijän muu pyrkimys estää tai poistaa rikoksensa vaikutuksia taikka hänen pyrkimyksensä edistää rikoksensa selvittämistä. Pyrkimykseksi edistää oman rikoksensa selvittämistä on katsottu muun muassa tekijän tunnustaminen.
Tutkielman aiheena on tunnustuksen merkitys erilaisissa rikosprosesseissa. Vaikka syyllisyyden tunnustamistekoa voidaan pitää lähtökohtaisesti samana, voi tunnustus saada erilaisen merkityksen erilaisissa rikosprosesseissa. Tässä tutkielmassa verrataan tunnustuksen merkitystä erityisesti syyteneuvottelun ja tunnustukseen perustuvan rangaistuksen lieventämisperusteen välillä. Tarkoituksena on tutkia, minkälainen merkitys tunnustuksella on näissä rikosprosesseissa, ja miten kahden eri rikosprosessin soveltamisedellytykset eroavat toisistaan.
Tutkielma on luonteeltaan lainopillinen sisältäen sekä teoreettista että käytännöllistä tarkastelua tutkimusaiheeseen. Tutkielman kohteena on voimassa oleva oikeus, erityisesti syyteneuvottelua ja rangaistuksen lieventämisperustetta koskeva kansallinen lainsäädäntö. Tärkeimpiä oikeuslähteitä ovat lainsäädännön ja lain esitöiden lisäksi lukuisat syyteneuvottelusta ja rangaistuksen lieventämisperusteesta kirjoitetut oikeustieteelliset artikkelit, minkä lisäksi rikos- ja prosessioikeuden perusteoksilla on merkittävä asema tutkielmassa.
Tutkielman johtopäätöksenä on, että syyteneuvottelun ja rangaistuksen lieventämisperusteen soveltamisedellytyksissä on merkittäviä eroja, vaikka menettelyiden keskiössä on sama tunnustamisteko. Esimerkiksi syyteneuvottelussa annettu tunnustus tuo epäillylle lähtökohtaisesti suuremman lievennyksen kuin tavallisessa rikosprosessissa annettu tunnustus. Tällöin on kiinnitettävä huomiota siihen, että rikoksesta epäiltyjen ja rikosasian vastaajien välillä toteutuvat järjestelmän taustalla vaikuttavat periaatteet, kuten oikeudenmukaisuusperiaate ja sen alaperiaatteet, suhteellisuus- ja yhdenvertaisuusperiaate.
Tunnustuksen perusteella on voinut saada lievennyksen rangaistukseensa jo aikaisemmin ennen syyteneuvottelua koskevaa uudistusta. Rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan mukaan rangaistuksen lieventämisperusteita ovat sovinnon lisäksi tekijän muu pyrkimys estää tai poistaa rikoksensa vaikutuksia taikka hänen pyrkimyksensä edistää rikoksensa selvittämistä. Pyrkimykseksi edistää oman rikoksensa selvittämistä on katsottu muun muassa tekijän tunnustaminen.
Tutkielman aiheena on tunnustuksen merkitys erilaisissa rikosprosesseissa. Vaikka syyllisyyden tunnustamistekoa voidaan pitää lähtökohtaisesti samana, voi tunnustus saada erilaisen merkityksen erilaisissa rikosprosesseissa. Tässä tutkielmassa verrataan tunnustuksen merkitystä erityisesti syyteneuvottelun ja tunnustukseen perustuvan rangaistuksen lieventämisperusteen välillä. Tarkoituksena on tutkia, minkälainen merkitys tunnustuksella on näissä rikosprosesseissa, ja miten kahden eri rikosprosessin soveltamisedellytykset eroavat toisistaan.
Tutkielma on luonteeltaan lainopillinen sisältäen sekä teoreettista että käytännöllistä tarkastelua tutkimusaiheeseen. Tutkielman kohteena on voimassa oleva oikeus, erityisesti syyteneuvottelua ja rangaistuksen lieventämisperustetta koskeva kansallinen lainsäädäntö. Tärkeimpiä oikeuslähteitä ovat lainsäädännön ja lain esitöiden lisäksi lukuisat syyteneuvottelusta ja rangaistuksen lieventämisperusteesta kirjoitetut oikeustieteelliset artikkelit, minkä lisäksi rikos- ja prosessioikeuden perusteoksilla on merkittävä asema tutkielmassa.
Tutkielman johtopäätöksenä on, että syyteneuvottelun ja rangaistuksen lieventämisperusteen soveltamisedellytyksissä on merkittäviä eroja, vaikka menettelyiden keskiössä on sama tunnustamisteko. Esimerkiksi syyteneuvottelussa annettu tunnustus tuo epäillylle lähtökohtaisesti suuremman lievennyksen kuin tavallisessa rikosprosessissa annettu tunnustus. Tällöin on kiinnitettävä huomiota siihen, että rikoksesta epäiltyjen ja rikosasian vastaajien välillä toteutuvat järjestelmän taustalla vaikuttavat periaatteet, kuten oikeudenmukaisuusperiaate ja sen alaperiaatteet, suhteellisuus- ja yhdenvertaisuusperiaate.