Lantionpohjan ja keskivartalon lihasten kuntoutumiseen keskittyvän verkkovalmennuksen vaikutus synnyttäneiden naisten virtsainkontinenssioireisiin ja elämänlaatuun

Abstract

Virtsainkontinenssi on yleinen vaiva synnytyksen jälkeen aiheuttaen oireita jopa 30 %:lle synnyttäneistä naisista. Vaikka virtsainkontinenssioireilla on merkittäviä vaikutuksia esimerkiksi yksilön elämänlaatuun, on synnyttäneiden naisten saama ohjaus lantionpohjan lihasten palautumiseen liittyen vaihtelevaa. Yksi keino yhtenäistää ja kehittää neuvoloiden tarjoamaa ohjausta voisi olla digitaalisten sovellusten hyödyntäminen. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli arvioida lantionpohjan ja keskivartalon lihasten kuntoutumiseen keskittyvän verkkovalmennuksen vaikutusta synnyttäneiden naisten kokemiin virtsainkontinenssioireisiin ja heidän elämänlaatuunsa. Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida verkossa tapahtuvan valmennuksen soveltuvuutta synnyttäneiden naisten lantionpohjan ja keskivartalon lihasten kuntouttamiseen. Tietoa voidaan hyödyntää synnyttäneiden naisten synnytyksenjälkeisen ohjauksen kehittämiseen. Kvasikokeelliseen tutkimukseen osallistui yhteensä 119 synnyttänyttä naista, jotka olivat yli 18-vuotiaita ja heidän synnytyksestään oli kulunut enintään kaksi vuotta. Tutkimuksessa käytettävä interventio oli kaupallinen kuusi viikkoa kestävä verkkovalmennus, jonka tarkoituksena on vahvistaa keskivartalon ja lantionpohjan lihaksia turvallisesti synnytyksen jälkeen. Osallistujat vastasivat virtsainkontinenssioireita ja elämänlaatua koskeviin sähköisiin kyselyihin ennen verkkovalmennuksen alkua sekä kuusi viikkoa kestävän verkkovalmennuksen jälkeen. Virtsainkontinenssioireita ja niiden voimakkuutta mitattiin Urogenital distress inventory (UDI-6) -mittarilla ja elämänlaatua Incontinence Impact Questionnaire (IIQ-7) -mittarilla sekä The World Health Organization Quality of Life -mittarin lyhytversiolla (WHOQOL-BREF). Aineisto analysoitiin IBM:n SPSS Statistics -ohjelmalla (versio 27). Tutkimuksen tulosten perusteella verkkovalmennukseen osallistuneiden synnyttäneiden naisten virtsainkontinenssioireet vähenivät tilastollisesti merkitsevästi verkkovalmennuksen jälkeen verrattuna oireisiin ennen verkkovalmennuksen alkua (18,0 vs. 13,3, p<0,001). Myös oireiden vaikutus elämään väheni tilastollisesti merkitsevästi verkkovalmennuksen jälkeen (16,5 vs. 12,9, p=0,031) ja elämänlaadun fyysinen ulottuvuus parani tilastollisesti merkitsevästi verrattuna lähtötilanteeseen (71,6 vs. 74,2, p=0,011). Virtsainkontinenssioireet olivat tulosten mukaan myös yhteydessä oireiden aiheuttamaan vaikutukseen vastaajien elämään sekä yleiseen elämänlaatuun. Verkkovalmennus vähensi vastaajien virtsainkontinenssioireita sekä paransi heidän elämänlaatuaan, mikä tukee ajatusta siitä, että digitaaliset ratkaisut voisivat olla yksi keino kehittää neuvoloiden tarjoamaa ohjausta synnytyksen jälkeen.

Urinary incontinence is a common condition during the postpartum period, causing symptoms in up to 30% of women. Although urinary incontinence symptoms have significant effects on, for example, an individual's quality of life, the guidance received by women who gave birth in relation pelvic floor muscle rehabilitation varies. One way to unify and develop the guidance offered by maternity clinics could be to utilize digital solutions. The purpose of this Master’s thesis was to assess the effectiveness of online training focused on the rehabilitation of pelvic floor and core muscles with urinary incontinence symptoms and quality of life among postpartum women. The aim of this study was to assess the suitability of online training for the rehabilitation of pelvic floor and core muscles among postpartum women. This information can be used to develop the guidance for postpartum women. The quasi-experimental study involved a total of 119 postpartum women who were over 18 years old and had maximum time of two years since they have given birth. The intervention used in the study was a commercial six-week online training program designed to strengthen the core and pelvic floor muscles safely after delivery. Participants answered via electronic surveys related to the urinary incontinence symptoms and quality of life. Questionnaires were filled in prior to the online training, as well as after the six-week online training. Urinary incontinence symptoms and their intensity were measured using the Urogenital distress inventory (UDI-6). The quality of life was measured with Incontinence Impact Questionnaire (IIQ-7) and the short version of The World Health Organization Quality of Life -instrument (WHOQOL-BREF). The data were analysed utilizing IBM's SPSS Statistics program (version 27). Based on the results of the study, the incontinence symptoms of women who participated in online training decreased statistically significantly compared with the symptoms prior to the online training (18.0 vs. 13.3, p<0,001). The impact of these symptoms in life was also statistically significantly reduced after online training (16.5 vs. 12.9, p=0.031) and the physical dimension of the quality of life was significantly improved compared with the baseline (71.6 vs. 74.2, p=0.011). According to the results, the symptoms of urinary incontinence were associated with the symptom’s impact in women´s life and overall quality of life. Online coaching thus had an effect with the decreased urinary incontinence symptoms and improved quality of life, supporting the idea that digital solutions could be one possibility to develop the guidance provided after childbirth.