Tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen liittyvät tekijät
Häkkinen, Roosa (2023-01-10)
Tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen liittyvät tekijät
(10.01.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301316708
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301316708
Tiivistelmä
Tässä kirjallisuuskatsauksessa keskitytään tyypin 1 diabeteksen etiologiaan sekä sairauden
puhkeamisnopeuteen vaikuttaviin tekijöihin. Tyypin 1 diabetes eli insuliininpuutosdiabetes on
monitekijäinen sairaus, jonka puhkeamiseen vaikuttavat sekä perimä että ympäristötekijät. Näiden
tekijöiden tarkempi ymmärrys mahdollistaisi tyypin 1 diabeteksen ehkäisyn henkilöillä, jotka ovat
perimältään alttiita sairaudelle.
Sairaus johtuu haiman insuliinia tuottavien beetasolujen tuhoutumisesta, mitä pidetään
autoimmuunireaktion seurauksena. Geneettistä alttiutta autoimmuunireaktion kehittymiselle määrittää
pääasiassa yksilön perimän HLA-II (human leukocyte antigen) -genotyyppi. HLA-II -riskigenotyyppi
lisää riskiä autoimmuunireaktion käynnistymiselle, jota puolestaan kuvaavat verestä todennettavissa
olevat saarekesoluvasta-aineet. Näiden vasta-aineiden ajatellaan johtavan autoreaktiivisten T-solujen
hyökkäykseen haiman beetasoluja vastaan.
Useissa tutkimuksissa multipositiivisuus vasta-aineiden suhteen sekä korkeat vasta-ainepitoisuudet
ovat yhdistettävissä nopeampaan taudinkulkuun. Multipositiivisuudella tarkoitetaan sitä, että
tutkittavalta on toistetusti todettavissa verenkierrostaan samanaikaisesti vähintään kahta erilaista vastaainetta. Multipositiivisilla lapsilla on todettu olevan 69.7 %:n riski kehittää tyypin 1 diabetes
kymmenen vuoden aikana vasta-aineiden ilmestymisestä. Lisäksi vasta-aineiden esiintyminen nuorella
iällä ennustaa nopeampaa etenemistä oireiseen tyypin 1 diabetekseen. Näiden tekijöiden perusteella on
mahdollista tunnistaa nopean etenemisen riskissä olevat lapset ja tehostaa heidän seurantaansa.
Viimeaikaisissa tutkimuksissa on todettu immuunijärjestelmää muokkaavien lääkeaineiden, kuten
teplitsumabin ja anti-IL-21-vasta-aineen sekä liraglutidin kombinaation, hidastavan sairauden
etenemistä. Edellä mainittujen hoitojen aloitus nopean etenemisen riskissä oleville lapsille
mahdollistaisi sairauden puhkeamisen hidastamisen.
Tyypin 1 diabetes on heterogeeninen sairaus, minkä vuoksi sairauden puhkeamisen ennustaminen on
vaikeaa. Multipositiivisillakin lapsilla tyypin 1 diabeteksen kehittymisen tahti on yksilöllinen ja
vaihtelu kehittymistahdissa on suurta. Ymmärrys sairauden syntyyn vaikuttavista ympäristötekijöistä
on vielä vähäistä, mutta immuunijärjestelmän rooli sairauden etenemisessä on kuitenkin merkittävä.
Ympäristötekijät, kuten infektiot ja suoliflooraan vaikuttavat ravitsemukselliset tekijät, muokkaavat
immuunijärjestelmäämme ja voivat täten vaikuttaa tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen.
Ymmärrys tyypin 1 diabeteksen geneettisistä ja immunologisista tekijöistä on lisääntynyt, mutta
edelleen sen puhkeamisen tarkka ennustaminen on haasteellista. Uudet lupaavat tutkimustulokset
liittyen tyypin 1 diabeteksen puhkeamisen viivästämiseen voivat olla askel kohti väestön
laajamittaisempaa seulontaa sekä sairauden ehkäisyä.
puhkeamisnopeuteen vaikuttaviin tekijöihin. Tyypin 1 diabetes eli insuliininpuutosdiabetes on
monitekijäinen sairaus, jonka puhkeamiseen vaikuttavat sekä perimä että ympäristötekijät. Näiden
tekijöiden tarkempi ymmärrys mahdollistaisi tyypin 1 diabeteksen ehkäisyn henkilöillä, jotka ovat
perimältään alttiita sairaudelle.
Sairaus johtuu haiman insuliinia tuottavien beetasolujen tuhoutumisesta, mitä pidetään
autoimmuunireaktion seurauksena. Geneettistä alttiutta autoimmuunireaktion kehittymiselle määrittää
pääasiassa yksilön perimän HLA-II (human leukocyte antigen) -genotyyppi. HLA-II -riskigenotyyppi
lisää riskiä autoimmuunireaktion käynnistymiselle, jota puolestaan kuvaavat verestä todennettavissa
olevat saarekesoluvasta-aineet. Näiden vasta-aineiden ajatellaan johtavan autoreaktiivisten T-solujen
hyökkäykseen haiman beetasoluja vastaan.
Useissa tutkimuksissa multipositiivisuus vasta-aineiden suhteen sekä korkeat vasta-ainepitoisuudet
ovat yhdistettävissä nopeampaan taudinkulkuun. Multipositiivisuudella tarkoitetaan sitä, että
tutkittavalta on toistetusti todettavissa verenkierrostaan samanaikaisesti vähintään kahta erilaista vastaainetta. Multipositiivisilla lapsilla on todettu olevan 69.7 %:n riski kehittää tyypin 1 diabetes
kymmenen vuoden aikana vasta-aineiden ilmestymisestä. Lisäksi vasta-aineiden esiintyminen nuorella
iällä ennustaa nopeampaa etenemistä oireiseen tyypin 1 diabetekseen. Näiden tekijöiden perusteella on
mahdollista tunnistaa nopean etenemisen riskissä olevat lapset ja tehostaa heidän seurantaansa.
Viimeaikaisissa tutkimuksissa on todettu immuunijärjestelmää muokkaavien lääkeaineiden, kuten
teplitsumabin ja anti-IL-21-vasta-aineen sekä liraglutidin kombinaation, hidastavan sairauden
etenemistä. Edellä mainittujen hoitojen aloitus nopean etenemisen riskissä oleville lapsille
mahdollistaisi sairauden puhkeamisen hidastamisen.
Tyypin 1 diabetes on heterogeeninen sairaus, minkä vuoksi sairauden puhkeamisen ennustaminen on
vaikeaa. Multipositiivisillakin lapsilla tyypin 1 diabeteksen kehittymisen tahti on yksilöllinen ja
vaihtelu kehittymistahdissa on suurta. Ymmärrys sairauden syntyyn vaikuttavista ympäristötekijöistä
on vielä vähäistä, mutta immuunijärjestelmän rooli sairauden etenemisessä on kuitenkin merkittävä.
Ympäristötekijät, kuten infektiot ja suoliflooraan vaikuttavat ravitsemukselliset tekijät, muokkaavat
immuunijärjestelmäämme ja voivat täten vaikuttaa tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen.
Ymmärrys tyypin 1 diabeteksen geneettisistä ja immunologisista tekijöistä on lisääntynyt, mutta
edelleen sen puhkeamisen tarkka ennustaminen on haasteellista. Uudet lupaavat tutkimustulokset
liittyen tyypin 1 diabeteksen puhkeamisen viivästämiseen voivat olla askel kohti väestön
laajamittaisempaa seulontaa sekä sairauden ehkäisyä.