Tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen liittyvät tekijät

Abstract

Tässä kirjallisuuskatsauksessa keskitytään tyypin 1 diabeteksen etiologiaan sekä sairauden puhkeamisnopeuteen vaikuttaviin tekijöihin. Tyypin 1 diabetes eli insuliininpuutosdiabetes on monitekijäinen sairaus, jonka puhkeamiseen vaikuttavat sekä perimä että ympäristötekijät. Näiden tekijöiden tarkempi ymmärrys mahdollistaisi tyypin 1 diabeteksen ehkäisyn henkilöillä, jotka ovat perimältään alttiita sairaudelle.

Sairaus johtuu haiman insuliinia tuottavien beetasolujen tuhoutumisesta, mitä pidetään autoimmuunireaktion seurauksena. Geneettistä alttiutta autoimmuunireaktion kehittymiselle määrittää pääasiassa yksilön perimän HLA-II (human leukocyte antigen) -genotyyppi. HLA-II -riskigenotyyppi lisää riskiä autoimmuunireaktion käynnistymiselle, jota puolestaan kuvaavat verestä todennettavissa olevat saarekesoluvasta-aineet. Näiden vasta-aineiden ajatellaan johtavan autoreaktiivisten T-solujen hyökkäykseen haiman beetasoluja vastaan.

Useissa tutkimuksissa multipositiivisuus vasta-aineiden suhteen sekä korkeat vasta-ainepitoisuudet ovat yhdistettävissä nopeampaan taudinkulkuun. Multipositiivisuudella tarkoitetaan sitä, että tutkittavalta on toistetusti todettavissa verenkierrostaan samanaikaisesti vähintään kahta erilaista vastaainetta. Multipositiivisilla lapsilla on todettu olevan 69.7 %:n riski kehittää tyypin 1 diabetes kymmenen vuoden aikana vasta-aineiden ilmestymisestä. Lisäksi vasta-aineiden esiintyminen nuorella iällä ennustaa nopeampaa etenemistä oireiseen tyypin 1 diabetekseen. Näiden tekijöiden perusteella on mahdollista tunnistaa nopean etenemisen riskissä olevat lapset ja tehostaa heidän seurantaansa.

Viimeaikaisissa tutkimuksissa on todettu immuunijärjestelmää muokkaavien lääkeaineiden, kuten teplitsumabin ja anti-IL-21-vasta-aineen sekä liraglutidin kombinaation, hidastavan sairauden etenemistä. Edellä mainittujen hoitojen aloitus nopean etenemisen riskissä oleville lapsille mahdollistaisi sairauden puhkeamisen hidastamisen.

Tyypin 1 diabetes on heterogeeninen sairaus, minkä vuoksi sairauden puhkeamisen ennustaminen on vaikeaa. Multipositiivisillakin lapsilla tyypin 1 diabeteksen kehittymisen tahti on yksilöllinen ja vaihtelu kehittymistahdissa on suurta. Ymmärrys sairauden syntyyn vaikuttavista ympäristötekijöistä on vielä vähäistä, mutta immuunijärjestelmän rooli sairauden etenemisessä on kuitenkin merkittävä. Ympäristötekijät, kuten infektiot ja suoliflooraan vaikuttavat ravitsemukselliset tekijät, muokkaavat immuunijärjestelmäämme ja voivat täten vaikuttaa tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen.

Ymmärrys tyypin 1 diabeteksen geneettisistä ja immunologisista tekijöistä on lisääntynyt, mutta edelleen sen puhkeamisen tarkka ennustaminen on haasteellista. Uudet lupaavat tutkimustulokset liittyen tyypin 1 diabeteksen puhkeamisen viivästämiseen voivat olla askel kohti väestön laajamittaisempaa seulontaa sekä sairauden ehkäisyä.