Perustuslain 19.3 §:n mukainen lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu perusopetuksessa erityisesti oppimisen tukitoimenpiteiden ja avustajapalveluiden näkökulmasta

Abstract

Perustuslain 19.3 §:ssä julkiselle valalle on asetettu muun ohessa velvollisuus tukea perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Tutkielmassa tarkastellaan, mitä hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu tarkoittavat ja mitä normatiivisia vaatimuksia ne asettavat perusopetusta koskevalle lainsäädännölle. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, miten perustuslain 19.3 §:n mukainen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu on otettu huomioon perusopetusta koskevassa sääntelyssä ja korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä erityisesti tukitoimenpiteiden ja avustajapalveluiden osalta. Tutkielma on lainopillinen, joskin sillä on myös oikeushistoriallinen ulottuvuus.

Esitöiden valossa varsinkin lapsen vanhemmilla tai muilla lapsen huollosta vastaavilla on pääasiallinen vastuu lapsen kehityksestä ja kasvatuksesta. Lapsen hyvinvointi tulee ymmärtää laajasti paitsi aineellisena, myös henkisenä hyvinvointina, joten kyseistä säännöstä pitää tarkastella yhteydessä toisiin tss-oikeuksiin. Oikeus opetukseen on lähinnä tällainen tss-oikeus. PL 19.3 § sisältää ajatuksen vaarattomista kasvuolosuhteista yleisemminkin. Oikeus yksilöllisen kasvuun taas tarkoittaa sitä, että lapsen yksilölliset tarpeet tulee ottaa huomioon esimerkiksi opetuksen järjestämisessä.

PL 19.3 §:n vaatimukset hyvinvoinnista ja yksilöllisestä kasvusta vaikuttavat perusopetusta koskevaan lainsäädäntöön eritoten PL 16.1 §:n kautta. Jos oppilas ei saa tarvitsemaansa tukea hänen oikeutensa opetukseen vaarantuu tai jää toteutumatta, jolloin vaatimusta hyvinvoinnista ja yksilöllisestä kasvusta ei saavuteta. Tällöin myös hänen henkinen hyvinvointinsa ei toteudu täysimääräisesti, jolloin PL 19.3 §:n mukainen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu eivät aktualisoidu. Myös erilaiset turvallisuuteen liittyvät puutteet ja koulukiusaaminen voivat vastaavalla tavalla vaarantaa hyvinvoinnin ja yksilöllisen kasvun toteutumista. Jos perusopetusta koskeva lainsäädäntö täyttää PL:n 16.1 §:n vaatimukset, täyttää se samalla lähtökohtaisesti myös PL:n 19.3 §:n normatiiviset vaatimukset hyvinvoinnin ja yksilöllisen kasvun osalta.

Kokonaisuutena perusopetusta koskeva lainsäädäntö täyttää vaatimukset hyvinvoinnista ja yksilöllisestä kasvusta tyydyttävästi. Tarkastelluissa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa on tunnistettu ansiokkaasti oikeus opetukseen ja yksilöllisiin tarpeisiin. Oppimisen tukea ja avustajapalveluita koskevia säännöksiä olisi kuitenkin syytä tarkentaa.