Sovinto syyttämättä jättämisen perusteena erityisesti pahoinpitelyrikoksissa
Hannula, Laura (2023-02-20)
Sovinto syyttämättä jättämisen perusteena erityisesti pahoinpitelyrikoksissa
Hannula, Laura
(20.02.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023022228318
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023022228318
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan sovintoa osana kohtuusperusteista syyttämättä jättämistä. Kohtuusperuste on yksi useimmiten käytetyistä harkinnanvaraisista syyttämättäjättämisperusteista ja sitä sovelletaan tyypillisesti tilanteessa, jossa rikoksesta epäilty ja asianomistaja ovat sopineet asian esimerkiksi sovittelumenettelyssä. Sovittelusta onkin muodostunut Suomessa keskeinen rikosprosessille vaihtoehtoinen tai rinnakkainen konfliktinratkaisukeino. Tilanteessa, jossa rikosoikeusjärjestelmän käytössä olevat voimavarat ovat rajalliset, voidaan sovintoon perustuva syyttämättä jättäminen nähdä tehokkaana keinona kohdentaa käytössä olevia resursseja tarkoituksenmukaisemmin. Tältä osin syyttäjällä on keskeinen rooli arvioidessaan, minkälaisten tapausten käsittelyä on tarkoituksenmukaista jatkaa ja minkälaisissa tapauksissa toimenpiteistä luopuminen on perusteltua. Tutkielman tarkoituksena onkin selvittää, minkälaisissa olosuhteissa syyttäjä voi päätyä kohtuusperusteiseen syyttämättä jättämiseen tilanteessa, jossa rikoksesta epäilty ja asianomistaja ovat saavuttaneet sovinnon
Tutkielmassa käytetään tutkimusmetodina ensinnäkin lainoppia eli oikeusdogmatiikkaa. Tutkimuskysymykseen pyritään siten vastaamaan tulkitsemalla ja systematisoimalla voimassa olevaa oikeutta, pääasiallisesti kohtuusperustetta koskevaa säännöstä. Kohtuusperusteen lisäksi tärkeässä osassa tutkielmaa ovat rikosasioiden sovittelua koskevat keskeisimmät säännökset. Edellä mainittuja on pyritty tulkitsemaan ensisijaisesti virallislähteiden avulla, minkä lisäksi tutkielmassa on hyödynnetty erityisesti kotimaista oikeuskirjallisuutta. Tutkielmassa on käsitelty myös sovittelun taustateoriaa restoratiivista oikeutta ja sen kehitystä Euroopassa edistäneitä kansainvälisiä ja eurooppalaisia asiakirjoja ja oikeudellisia instrumentteja. Tältä osin tutkielmassa on hyödynnetty myös kansainvälistä oikeuskirjallisuutta. Lainopin lisäksi tutkielmassa käytetään tutkimusmetodina empiiristä oikeustutkimusta. Tutkielman tutkimusaineistona on pääasiallisesti sovintoon perustettuja kohtuusperusteisia syyttämättäjättämispäätöksiä, joita on hyödynnetty tutkielmassa esimerkinomaisesti. Käsiteltävä aineisto on rajattu pahoinpitelyrikoksiin.
Tutkielman johtopäätöksenä on, että kohtuusperuste on soveltamisalaltaan laaja ja jättää syyttäjälle runsaasti harkintavaltaa. Kohtuusperusteen soveltamisalaa rajoittavien tärkeää yksityistä ja yleistä etua koskevien edellytysten merkitys on vähäinen sovintoon perustuvassa syyttämättä jättämisessä. Tutkimusaineistoon sisältyneissä päätöksissä esille nostetut olosuhteet, joilla toimenpiteistä luopumista on sovinnon ohella perusteltu, ovat olleet tyypillisesti teon haitallisuutta tai tekijän syyllisyyttä vähentäviä seikkoja. Lisäksi asianomistajan suhtautumisella on keskeinen merkitys syyttämättä jättämisestä päätettäessä. Aiheutuneiden vahinkoseurausten vähäisyydelle ja asianomistajan suhtautumiselle ei tulisi antaa liian suurta itsenäistä painoarvoa harkittaessa sovintoon perustuvaa syyttämättä jättämistä. Tutkielmassa pidetään toivottavana sitä, että sovintoon perustuvasta syyttämättä jättämisestä annettaisiin tarkempi ohjeistus, sillä liian laajaa soveltamisalaa voidaan pitää ongelmallisena erityisesti yhdenvertaisuussyistä
Tutkielmassa käytetään tutkimusmetodina ensinnäkin lainoppia eli oikeusdogmatiikkaa. Tutkimuskysymykseen pyritään siten vastaamaan tulkitsemalla ja systematisoimalla voimassa olevaa oikeutta, pääasiallisesti kohtuusperustetta koskevaa säännöstä. Kohtuusperusteen lisäksi tärkeässä osassa tutkielmaa ovat rikosasioiden sovittelua koskevat keskeisimmät säännökset. Edellä mainittuja on pyritty tulkitsemaan ensisijaisesti virallislähteiden avulla, minkä lisäksi tutkielmassa on hyödynnetty erityisesti kotimaista oikeuskirjallisuutta. Tutkielmassa on käsitelty myös sovittelun taustateoriaa restoratiivista oikeutta ja sen kehitystä Euroopassa edistäneitä kansainvälisiä ja eurooppalaisia asiakirjoja ja oikeudellisia instrumentteja. Tältä osin tutkielmassa on hyödynnetty myös kansainvälistä oikeuskirjallisuutta. Lainopin lisäksi tutkielmassa käytetään tutkimusmetodina empiiristä oikeustutkimusta. Tutkielman tutkimusaineistona on pääasiallisesti sovintoon perustettuja kohtuusperusteisia syyttämättäjättämispäätöksiä, joita on hyödynnetty tutkielmassa esimerkinomaisesti. Käsiteltävä aineisto on rajattu pahoinpitelyrikoksiin.
Tutkielman johtopäätöksenä on, että kohtuusperuste on soveltamisalaltaan laaja ja jättää syyttäjälle runsaasti harkintavaltaa. Kohtuusperusteen soveltamisalaa rajoittavien tärkeää yksityistä ja yleistä etua koskevien edellytysten merkitys on vähäinen sovintoon perustuvassa syyttämättä jättämisessä. Tutkimusaineistoon sisältyneissä päätöksissä esille nostetut olosuhteet, joilla toimenpiteistä luopumista on sovinnon ohella perusteltu, ovat olleet tyypillisesti teon haitallisuutta tai tekijän syyllisyyttä vähentäviä seikkoja. Lisäksi asianomistajan suhtautumisella on keskeinen merkitys syyttämättä jättämisestä päätettäessä. Aiheutuneiden vahinkoseurausten vähäisyydelle ja asianomistajan suhtautumiselle ei tulisi antaa liian suurta itsenäistä painoarvoa harkittaessa sovintoon perustuvaa syyttämättä jättämistä. Tutkielmassa pidetään toivottavana sitä, että sovintoon perustuvasta syyttämättä jättämisestä annettaisiin tarkempi ohjeistus, sillä liian laajaa soveltamisalaa voidaan pitää ongelmallisena erityisesti yhdenvertaisuussyistä