Nuorena syöpään sairastuneiden naisten hedelmällisyysneuvonta Turun yliopistollisessa keskussairaalassa
Madekivi, Roosa (2023-02-28)
Nuorena syöpään sairastuneiden naisten hedelmällisyysneuvonta Turun yliopistollisessa keskussairaalassa
(28.02.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023030930961
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023030930961
Tiivistelmä
Nuorena syöpään sairastuneilla on terveeseen väestöön nähden enemmän terveysongelmia aikuisiällä. Elämänlaadun kannalta merkittävimpiä syöpähoitojen pitkäaikaisvaikutuksista on hedelmällisyyden heikentyminen. Hedelmällisyyttä voidaan pyrkiä turvaamaan sukusolu-, alkio- tai munasarjakudospakastuksella. Nuorena syöpään sairastuneille tulisikin tarjota mahdollisuus hedelmällisyysneuvontaan sekä arvioida hedelmällisyyttä turvaavien toimenpiteiden tarve.
Tämä opinnäytetyö on kuvaileva retrospektiivinen rekisteritutkimus, jonka tavoitteena oli selvittää Tyksin Naistenklinikalla hedelmällisyysneuvontaa vuosina 2008–2019 saaneiden naispotilaiden määrät, neuvontaan johtaneet syyt, hedelmällisyyttä turvaavat toimenpiteet sekä kartoittaa potilaiden myöhempää lisääntymisterveyttä. Tutkimus on osa kansallista yliopistosairaaloiden yhteistyöprojektia.
Tutkimus kohdistui ensisijaisesti syövän vuoksi neuvontaa saaneisiin naisiin. Tiedot kerättiin Tyksin potilastietojärjestelmästä keväällä 2021. Potilaat jaettiin alaryhmiin sen mukaan, tapahtuiko neuvonta ennen, kesken vai jälkeen syöpähoitojen.
Hedelmällisyysneuvontaa sai kaikkiaan 139 naista, joista 127 (91 %) tuli neuvontaan syövän vuoksi. Täydet seurantatiedot olivat saatavilla 82 %:lla. Yleisimmät neuvontaan johtaneet diagnoosit olivat rintasyöpä ja lymfooma. Potilaista 54 % sai neuvontaa ennen syöpähoitoja ja heistä 44 %:lle tehtiin jokin hedelmällisyyttä turvaava toimenpide. Yleisimmät toimenpiteet olivat munasolu- sekä alkiopakastus. Syövän jälkeen neuvotuille (34 %) ei tehty toimenpiteitä.
Hedelmällisyysneuvonnassa käyneistä syöpäpotilaista 23 (20 %) tuli seuranta-aikana raskaaksi. Raskauksista 78 % oli spontaaneja ja 22 % keinoalkuisia. Neljälle (11 %) naiselle tehtiin hedelmöityshoitoja pakastetuilla munasoluilla tai alkioilla. Raskaus alkoi heistä kolmella.
Tämä tutkimus on yhden keskuksen otos, eivätkä sen tulokset ole yleistettävissä. On epäselvää, kuinka moni nuorista syöpäpotilaista jää vaille hedelmällisyysneuvontaa. Lisää tutkimusta tarvitaankin kansallisella tasolla sekä pidemmällä seuranta-ajalla.
Tutkimuksesta saadun tiedon avulla syöpäpotilaiden hedelmällisyysneuvontaa voidaan kehittää. Syöpähoitojen jälkeisten spontaanien raskauksien määrä on rohkaiseva tieto nuorille potilaille. Hedelmällisyysneuvonnassa tulisikin huomioida hedelmällisyyden heikkenemisen lisäksi spontaanien raskauksien mahdollisuus ja motivoida ehkäisyn käyttöön.
Tämä opinnäytetyö on kuvaileva retrospektiivinen rekisteritutkimus, jonka tavoitteena oli selvittää Tyksin Naistenklinikalla hedelmällisyysneuvontaa vuosina 2008–2019 saaneiden naispotilaiden määrät, neuvontaan johtaneet syyt, hedelmällisyyttä turvaavat toimenpiteet sekä kartoittaa potilaiden myöhempää lisääntymisterveyttä. Tutkimus on osa kansallista yliopistosairaaloiden yhteistyöprojektia.
Tutkimus kohdistui ensisijaisesti syövän vuoksi neuvontaa saaneisiin naisiin. Tiedot kerättiin Tyksin potilastietojärjestelmästä keväällä 2021. Potilaat jaettiin alaryhmiin sen mukaan, tapahtuiko neuvonta ennen, kesken vai jälkeen syöpähoitojen.
Hedelmällisyysneuvontaa sai kaikkiaan 139 naista, joista 127 (91 %) tuli neuvontaan syövän vuoksi. Täydet seurantatiedot olivat saatavilla 82 %:lla. Yleisimmät neuvontaan johtaneet diagnoosit olivat rintasyöpä ja lymfooma. Potilaista 54 % sai neuvontaa ennen syöpähoitoja ja heistä 44 %:lle tehtiin jokin hedelmällisyyttä turvaava toimenpide. Yleisimmät toimenpiteet olivat munasolu- sekä alkiopakastus. Syövän jälkeen neuvotuille (34 %) ei tehty toimenpiteitä.
Hedelmällisyysneuvonnassa käyneistä syöpäpotilaista 23 (20 %) tuli seuranta-aikana raskaaksi. Raskauksista 78 % oli spontaaneja ja 22 % keinoalkuisia. Neljälle (11 %) naiselle tehtiin hedelmöityshoitoja pakastetuilla munasoluilla tai alkioilla. Raskaus alkoi heistä kolmella.
Tämä tutkimus on yhden keskuksen otos, eivätkä sen tulokset ole yleistettävissä. On epäselvää, kuinka moni nuorista syöpäpotilaista jää vaille hedelmällisyysneuvontaa. Lisää tutkimusta tarvitaankin kansallisella tasolla sekä pidemmällä seuranta-ajalla.
Tutkimuksesta saadun tiedon avulla syöpäpotilaiden hedelmällisyysneuvontaa voidaan kehittää. Syöpähoitojen jälkeisten spontaanien raskauksien määrä on rohkaiseva tieto nuorille potilaille. Hedelmällisyysneuvonnassa tulisikin huomioida hedelmällisyyden heikkenemisen lisäksi spontaanien raskauksien mahdollisuus ja motivoida ehkäisyn käyttöön.