Vastasyntyneen tyvitumakkeiden volyymin yhteys kielellisiin taitoihin 14 kuukauden iässä

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tavoitteena oli selvittää ennustaako vastasyntyneiden tyvitumakkeiden volyymi kielellisiä taitoja 14 kuukauden iässä. Jopa noin viidesosalla lapsista puheenkehitys on viivästynyttä ja osalla se on ensimmäisiä merkkejä pysyvämmistä kielellisistä haasteista kuten kehityksellisestä kielihäiriöstä. Kehityksellisen kielihäiriön yhdeksi keskeiseksi tekijäksi on esitetty neurobiologisia tekijöitä, kuten aivojen rakenteellisia eroja. Toistaiseksi ei ole kuitenkaan vielä luotettavasti pystytty tunnistamaan, mitkä neurobiologiset tekijät vaikuttavat kielellisten taitojen kehitykseen. Tyvitumakkeilla on havaittu olevan tärkeä rooli proseduraalisessa oppimisessa ja muistissa. Proseduraalisia toimintoja pidetään tärkeinä kielelliselle kehitykselle ja siksi tyvitumakkeiden on esitetty olevan yksi mahdollinen aivorakenne, jonka rakenteelliset ja toiminnalliset erot voivat selittää vaihtelua kielellisten taitojen kehityksessä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 2–5 viikon ikäisistä lapsista otettujen MRI kuvien pohjalta laskettujen tyvitumakkeiden osien volyymeja (häntätumake, aivokuorukka ja linssitumakkeen pallo) sekä vanhempien samoista lapsista 14 kuukauden iässä täyttämien MCDI lomakkeiden (MacArthur-Bates Communicative Development Inventory) pohjalta laskettuja varhaisia kielellisen kehityksen ja kommunikaation osa-alueiden pisteitä (N=58). Tutkimuksessa käytetty aineisto on osa laajempaa FinnBrain kohorttitutkimusta. Tyvitumakkeiden volyymien ja MCDI pisteiden välistä yhteyttä tarkasteltiin lineaaristen regressioanalyysien avulla. Ennen regressioanalyysejä tarkasteltiin myös kielenkehitykseen mahdollisesti vaikuttavia taustamuuttujia. Lopullisissa regressioanalyyseissa havaittiin yhteys vasemman aivokuorukan volyymin ja toimintojen eleiden välillä. Yhteys ei kuitenkaan säilynyt, kun aivokuorukan volyymi suhteutettiin kallonsisäiseen kokonaisvolyymiin. Kallonsisäinen kokonaisvolyymi ei kuitenkaan myöskään yksinään riittänyt ennustamaan kielellisiä taitoja 14 kuukauden iässä. Epäjohdonmukaisuutta tuloksissa voi kuitenkin selittää käytetty menetelmä, jolla tyvitumakkeiden volyymi korjattiin kallonsisäisellä kokonaisvolyymilla. Tämä tutkimus tarjoaa alustavia tuloksia siitä, että tyvitumakkeista erityisesti aivokuorukka saattaa varhaisessa vaiheessa olla kielellisten taitojen kehittymisen kannalta merkitsevä tekijä. Varhaisia toimintoja ja eleitä pidetään kielellisen kehityksen kannalta tärkeinä ja niiden onkin havaittu tutkimuksissa ennustavan myöhempää sanavarastoa. Aikuisten kohdalla aivokuorukan ja kielellisten taitojen väliltä on löytynyt yhteyksiä aikaisemmissa tutkimuksissa, mutta tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa jo vastasyntyneiden aivokuorukan volyymin on havaittu olevan mahdollisesti merkitsevä tekijä kielellisten taitojen kehitykselle. Jatkossa tyvitumakkeita tulisi tarkastella vielä tarkemmin ensimmäisen elinvuoden aikana, jolloin tyvitumakkeissa tapahtuu huomattavaa kasvua. Tässä tutkimuksessa keskityttiin tyvitumakkeiden makrorakenteisiin, mutta myös mikrorakenteisiin, kuten myelinisaatioon keskittyvä tutkimus pienillä lapsilla olisi jatkossa tarpeellista.