Liike, kehollisuus ja toiminnallisuus oppimisessa : Erityisopettajien näkemyksiä liikkeen hyödyntämisestä oppimisessa

Abstract

Lasten ja nuorten riittävä fyysinen aktiivisuus on tärkeää heidän hyvinvointinsa ja terveytensä kannalta. Monet tutkimukset viittaavat siihen, että fyysinen aktiivisuus voi edistää oppilaiden oppimista monien tekijöiden kautta. Koulupäiviin voidaan lisätä fyysistä aktiivisuutta esimerkiksi liikuntatuntien, välituntien ja eri aineiden oppituntien muodossa. Oppituntien aikaista istumista voidaan vähentää esimerkiksi toiminnallisen tai kehollisen oppimisen avulla hyödyntäen liikettä oppimisvälineenä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää erityisopettajien näkemyksiä liikkeen hyödyntämisestä oppimisessa. Tutkimuksessa selvitettiin, minkälaisia hyötyjä ja haasteita haastateltavat näkivät kehollisella ja toiminnallisella oppimisella olevan erityisopetuksessa. Laajemmin selvitettiin, minkälaisia merkityksiä erityisopettajat antoivat yleisesti fyysiselle aktiivisuudelle oppimisen ja hyvinvoinnin kannalta. Tutkimuksessa haastateltiin kuutta erityisopettajaa yhdestä eteläsuomalaisesta erityiskoulusta. Haastattelut nauhoitettiin, litteroitiin ja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Erityisopettajat näkivät, että liikettä voidaan hyödyntää oppimisessa taukoliikunnan, toiminnallisen oppimisen tai luokan struktuurien ja liikkeen sallimisen avulla. Toiminnallisen ja kehollisen oppimisen nähtiin olevan yhdistettävissä monenlaisten tietojen ja taitojen oppimiseen esimerkiksi leikkien, pelien, draaman ja pistetyöskentelyn muodossa. Toiminnallisen ja kehollisen oppimisen hyödyiksi nähtiin oppimistapojen vaihtelu, oppilaiden osallistaminen ja innostaminen oppimaan, eri aistikanavien hyödyntäminen oppimisessa sekä opittavien asioiden konkretisointi. Liike nähtiin oppimistavaksi, jonka avulla voidaan tukea oppilaita, joilla on haasteita esimerkiksi keskittymisessä, motivaatiossa tai asioiden hahmottamisessa. Haasteeksi nähtiin se, että liikettä hyödyntävät oppimistavat vaativat onnistuakseen suunnittelua, mielikuvituksen käyttöä, oppilaantuntemusta ja resursseja. Haasteiksi nähtiin myös mahdollinen työrauhan häiriintyminen sekä totuttu istumisen toimintakulttuuri. Haastateltavat näkivät, että fyysistä aktiivisuutta voidaan edistää liikuntatuntien, pitkien välituntien, toiminnallisten oppimismenetelmien sekä riittävien resurssien avulla. Oppilaiden hyvinvoinnin edistämisessä nähtiin tärkeäksi yksilöllisyyden huomiointi ja liikkeen ohella myös rauhoittumismahdollisuuksien tarjoaminen. Haastateltavat kokivat, että heidän koulutuksessaan oli käsitelty liikkeen hyödyntämisessä melko pintapuolisesti, mutta lisäkoulutuksen avulla voitaisiin edistää fyysisen aktiivisuuden huomiointia paremmin koulujen toimintakulttuurissa. Haastateltavat antoivat fyysiselle aktiivisuudelle merkityksiä oppilaiden fyysisen toimintakyvyn, vireystilan ja jaksamisen, aivotoiminnan, mielialan ja onnistumisten, sosiaalisten taitojen sekä raittiin ilman arvon näkökulmista. Liikettä voidaan hyödyntää erityisopetuksessa esimerkiksi toiminnallisen ja kehollisen oppimisen avulla. Liike oppimisessa voi mahdollistaa oppilaiden oppimisen tekemisen ja toiminnan kautta. Oppilaille, joille oppiminen tai koulunkäynti on jostain syystä haastavaa, liikkeen hyödyntämisen merkitys korostuu oppimista helpottavana työkaluna. Liike voi edistää oppilaiden vireystilaa, motivaatiota, asioiden hahmottamista ja yhdessä työskentelemisen taitoja. Jotta oppiminen on tavoitteiden mukaista, vaatii toteutus kuitenkin huolellista suunnittelua ja oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomiointia. Liikettä voidaan lisätä koulupäiviin myös pitkien välituntien avulla. Lisäksi koulun henkilökuntaa kouluttamalla voidaan purkaa totuttua istumisen toimintakulttuuria ja lisätä liikettä oppilaiden koulupäivään.

Avainsanat: toiminnallinen oppiminen, kehollinen oppiminen, opetuksen liikunnallistaminen, liikkeen avulla oppiminen