Työn imu ja sen taustalla painottuvat voimavarat kasvatustieteen maistereiden kokemana
Markkanen, Sonia (2023-03-20)
Työn imu ja sen taustalla painottuvat voimavarat kasvatustieteen maistereiden kokemana
(20.03.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023041336401
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023041336401
Tiivistelmä
Työn imun käsite on noussut työelämässä tapahtuneiden muutosten myötä yhdeksi keskeiseksi teemaksi positiivisen työhyvinvoinnin tutkimuskentällä. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää laadullisella poikkileikkaustutkimuksella kasvatustieteen maisteriksi valmistuneiden ja työelämässä asiantuntijatehtävissä toimivien henkilöiden kokemaa työn imua ja sen taustalla painottuvia voimavaratekijöitä. Tutkimuksessa tarkasteltiin työn imun taustalla itselle merkittäväksi koettuja työn voimavaroja sekä työntekijän yksilöllisiä voimavaroja. Lisäksi tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita siitä, millainen näiden itselle merkittäviksi koettujen työn voimavarojen ja yksilöllisten voimavarojen suhde on työssä koettuihin vaatimuksiin.
Työn imulla viitataan ajallisesti suhteellisen pysyvään myönteiseen motivaatio- ja tunnetilaan, jota ilmentää työntekijän kokemukset tarmokkuudesta, omistautumisesta ja työhön uppoutumisesta. Tutkimuksen teoriaosuudessa perehdytään työelämässä tapahtuneiden muutosten ja laaja-alaisen työhyvinvoinnin käsitteen sekä työn vaatimusten ja voimavarojen teorian kautta työn imuun. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, jota ennen haastateltavilta mitattiin heidän kokemaa työn imun määrää valmiiksi standardoidulla työn imun arviointimenetelmällä (UWES -9) ja saatuja tuloksia peilattiin yleisellä tasolla Työterveyslaitoksen tuottamaan normiaineistoon. Tutkimusaineisto koostuu seitsemästä laaja-alaisesta asiantuntijakoulutuksesta valmistuneen kasvatustieteen maisterin puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka on tuotettu keväällä ja kesällä 2022. Tutkimusaineiston analyysimenetelmänä käytettiin pääasiassa teorialähtöistä sisällönanalyysiä sekä osittain työntekijän yksilöllisiä voimavaroja käsittelevän tutkimuskysymyksen kohdalla teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä.
Tutkimustulokset osoittivat tutkimuksen kohdejoukon kokevan keskimääräistä enemmän työn imua verrattuna suomalaiseen keskitasoon. Kasvatustieteen maisterit kokevat työn imua keskimäärin muutaman kerran viikossa ja he omaavat paljon työssään erilaisia työn voimavaroja sekä yksilöllisiä voimavaroja. Koetun työn imun taustalla kasvatustieteen maistereille itselleen merkittävimmiksi työn voimavaroiksi nousivat työtehtävää koskevat työn voimavarat sekä työn sosiaaliset voimavarat. Haastateltavien kuvaamista yksilöllisistä voimavaroista löydettiin neljä erilaista voimavaraa, jotka vaikuttivat työn imun taustalla: ihmislähtöisyys, kokonaisuuksien hahmottaminen ja hallinta, ammattitaito sekä palautuminen. Lisäksi havaittiin näiden itselle merkittäviksi koettujen työn voimavarojen sekä yksilöllisten voimavarojen nousevan keskeiseen rooliin työssä kohdattujen vaatimusten käsittelemisessä ja hallitsemisessa. Erityisesti työn sosiaaliset voimavarat olivat keskiössä työn vaatimusten kohtaamisessa.
Jatkotutkimuksissa olisi tarpeellista tutkia kyseistä aihetta lisää määrällisin tai monimenetelmällisin keinoin sekä yksilöiden että työyhteisöjen näkökulmasta. Näin saataisiin yleistettävämpää ja entistä laajempaa tietoa työn voimavarojen ja yksilöllisten voimavarojen suhteesta työn vaatimuksiin sekä niiden vaikutuksesta yksilön ja työyhteisöjen työn imun kokemiseen sekä työhyvinvointiin.
Työn imulla viitataan ajallisesti suhteellisen pysyvään myönteiseen motivaatio- ja tunnetilaan, jota ilmentää työntekijän kokemukset tarmokkuudesta, omistautumisesta ja työhön uppoutumisesta. Tutkimuksen teoriaosuudessa perehdytään työelämässä tapahtuneiden muutosten ja laaja-alaisen työhyvinvoinnin käsitteen sekä työn vaatimusten ja voimavarojen teorian kautta työn imuun. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, jota ennen haastateltavilta mitattiin heidän kokemaa työn imun määrää valmiiksi standardoidulla työn imun arviointimenetelmällä (UWES -9) ja saatuja tuloksia peilattiin yleisellä tasolla Työterveyslaitoksen tuottamaan normiaineistoon. Tutkimusaineisto koostuu seitsemästä laaja-alaisesta asiantuntijakoulutuksesta valmistuneen kasvatustieteen maisterin puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka on tuotettu keväällä ja kesällä 2022. Tutkimusaineiston analyysimenetelmänä käytettiin pääasiassa teorialähtöistä sisällönanalyysiä sekä osittain työntekijän yksilöllisiä voimavaroja käsittelevän tutkimuskysymyksen kohdalla teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä.
Tutkimustulokset osoittivat tutkimuksen kohdejoukon kokevan keskimääräistä enemmän työn imua verrattuna suomalaiseen keskitasoon. Kasvatustieteen maisterit kokevat työn imua keskimäärin muutaman kerran viikossa ja he omaavat paljon työssään erilaisia työn voimavaroja sekä yksilöllisiä voimavaroja. Koetun työn imun taustalla kasvatustieteen maistereille itselleen merkittävimmiksi työn voimavaroiksi nousivat työtehtävää koskevat työn voimavarat sekä työn sosiaaliset voimavarat. Haastateltavien kuvaamista yksilöllisistä voimavaroista löydettiin neljä erilaista voimavaraa, jotka vaikuttivat työn imun taustalla: ihmislähtöisyys, kokonaisuuksien hahmottaminen ja hallinta, ammattitaito sekä palautuminen. Lisäksi havaittiin näiden itselle merkittäviksi koettujen työn voimavarojen sekä yksilöllisten voimavarojen nousevan keskeiseen rooliin työssä kohdattujen vaatimusten käsittelemisessä ja hallitsemisessa. Erityisesti työn sosiaaliset voimavarat olivat keskiössä työn vaatimusten kohtaamisessa.
Jatkotutkimuksissa olisi tarpeellista tutkia kyseistä aihetta lisää määrällisin tai monimenetelmällisin keinoin sekä yksilöiden että työyhteisöjen näkökulmasta. Näin saataisiin yleistettävämpää ja entistä laajempaa tietoa työn voimavarojen ja yksilöllisten voimavarojen suhteesta työn vaatimuksiin sekä niiden vaikutuksesta yksilön ja työyhteisöjen työn imun kokemiseen sekä työhyvinvointiin.