Isovanhemmat ja lapset metsään! -kehittämishanke : Isovanhempien kokemuksia
Pärnänen, Kanerva (2023-03-16)
Isovanhemmat ja lapset metsään! -kehittämishanke : Isovanhempien kokemuksia
Pärnänen, Kanerva
(16.03.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023041336513
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023041336513
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, millaiset asiat Isovanhemmat ja lapset metsään!
– kehittämishankkeeseen (Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö
2020–2022) osallistuneet isovanhemmat kokivat merkityksellisimmäksi hankkeeseen osallistumisessa.
Isovanhemmat ja lapset metsään! -kehittämishanke oli suunnattu lapsille, joilla on neuropsykiatrisia
piirteitä tai diagnoosi esimerkiksi ADHD:sta tai autismikirjosta. Hankkeessa pyrittiin vahvistamaan
lapsenlapsen ja isovanhemman välistä suhdetta luontoavusteisin ja seikkailullisin menetelmin. Lisäksi
isovanhemmille tarjottiin tietoa neuropsykiatrisista häiriöistä verkkoluennoin, vertaistapaamisissa ja
kokemusasiantuntijan johdolla.
Isovanhemmat ovat tärkeä osa perhesysteemiä, ja erityislasten isovanhemmat jäävät usein tuen
ulkopuolelle; tukea ja tietoa on tarjolla lähinnä vanhemmille. Tieto autismikirjosta ja ADHD:sta auttaa
isovanhempia ymmärtämään paremmin lastenlastensa haasteita.
Metsäympäristö valikoitui toimintaan siksi, koska luonnolla on tutkitusti hyvinvointivaikutuksia; se
vähentää stressiä, parantaa mielialaa ja voi jopa parantaa vuorovaikutuksen laatua. Nämä kaikki
elementit auttavat suotuisan ilmapiirin luomisessa isovanhemman ja lapsenlapsen välille.
Seikkailulliset menetelmät rohkaisevat toimimaan itselle uudella tavalla, ja seikkailun haasteista
selviäminen saattaa tuoda itsevarmuutta selvitä myös arjen haasteista.
Tutkimuskysymyksinä olivat 1. Millaisia toiveita isovanhemmilla oli kehittämishanketta kohtaan? ja
2. Millaiset asiat kehittämishankkeen toiminnassa tuntuivat isovanhemmista merkityksellisiltä?
Tutkimuksen aineisto koostuu toimintaan osallistuneiden isovanhempien haastatteluista ennen retkiä
(alkuhaastattelu) ja noin puoli vuotta hankkeeseen osallistumisen jälkeen (loppuhaastattelu). Suurin
osa haastatteluista tehtiin yhdelle isovanhemmalle kerrallaan, mutta muutama haastattelu toteutettiin
yhteishaastatteluna isovanhempiparille. Aineisto koostuu siis seitsemästä alkuhaastattelusta, jossa
haastateltiin kahdeksaa isovanhempaa, ja seitsemästä loppuhaastattelusta, jossa haastateltiin yhdeksää
isovanhempaa. Haastateltavia oli siis yhteensä 17, ja haastatteluja 14. Analyysimenetelmänä oli
sisällönanalyysi.
Alkuhaastatteluiden mukaan isovanhemmat toivoivat hankkeen toiminnasta vertaistukea erityislapsen
isovanhempana olemiseen, lisää läheisyyttä lapsenlapsen kanssa esimerkiksi jakamatonta huomiota
tarjoamalla, mahdollisuutta tukea lapsenlapsen itsetuntoa ja sosiaalisia taitoja sekä luontoelämyksiä,
jotka yhdistäisivät isovanhempaa ja lapsenlasta. Loppuhaastatteluissa merkityksellisimmiksi asioiksi
nousi parempi ymmärrys lapsenlapsen käyttäytymisen taustalla olevista tekijöistä, tieto
neuropsykiatrisista ilmiöistä ja erityisesti kokemusasiantuntijan tapaaminen sekä vertaistuki muilta
isovanhemmilta. Luontoelämyksistä isovanhemmat olivat saaneet ideoita yhteiseen ajanviettoon
lapsenlapsen kanssa. Seikkailulliset menetelmät retkillä ja luontoavusteisuus näyttivät vahvistavan
erityislasten itsetuntoa sekä heidän suhdettaan isovanhempiin.
– kehittämishankkeeseen (Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö
2020–2022) osallistuneet isovanhemmat kokivat merkityksellisimmäksi hankkeeseen osallistumisessa.
Isovanhemmat ja lapset metsään! -kehittämishanke oli suunnattu lapsille, joilla on neuropsykiatrisia
piirteitä tai diagnoosi esimerkiksi ADHD:sta tai autismikirjosta. Hankkeessa pyrittiin vahvistamaan
lapsenlapsen ja isovanhemman välistä suhdetta luontoavusteisin ja seikkailullisin menetelmin. Lisäksi
isovanhemmille tarjottiin tietoa neuropsykiatrisista häiriöistä verkkoluennoin, vertaistapaamisissa ja
kokemusasiantuntijan johdolla.
Isovanhemmat ovat tärkeä osa perhesysteemiä, ja erityislasten isovanhemmat jäävät usein tuen
ulkopuolelle; tukea ja tietoa on tarjolla lähinnä vanhemmille. Tieto autismikirjosta ja ADHD:sta auttaa
isovanhempia ymmärtämään paremmin lastenlastensa haasteita.
Metsäympäristö valikoitui toimintaan siksi, koska luonnolla on tutkitusti hyvinvointivaikutuksia; se
vähentää stressiä, parantaa mielialaa ja voi jopa parantaa vuorovaikutuksen laatua. Nämä kaikki
elementit auttavat suotuisan ilmapiirin luomisessa isovanhemman ja lapsenlapsen välille.
Seikkailulliset menetelmät rohkaisevat toimimaan itselle uudella tavalla, ja seikkailun haasteista
selviäminen saattaa tuoda itsevarmuutta selvitä myös arjen haasteista.
Tutkimuskysymyksinä olivat 1. Millaisia toiveita isovanhemmilla oli kehittämishanketta kohtaan? ja
2. Millaiset asiat kehittämishankkeen toiminnassa tuntuivat isovanhemmista merkityksellisiltä?
Tutkimuksen aineisto koostuu toimintaan osallistuneiden isovanhempien haastatteluista ennen retkiä
(alkuhaastattelu) ja noin puoli vuotta hankkeeseen osallistumisen jälkeen (loppuhaastattelu). Suurin
osa haastatteluista tehtiin yhdelle isovanhemmalle kerrallaan, mutta muutama haastattelu toteutettiin
yhteishaastatteluna isovanhempiparille. Aineisto koostuu siis seitsemästä alkuhaastattelusta, jossa
haastateltiin kahdeksaa isovanhempaa, ja seitsemästä loppuhaastattelusta, jossa haastateltiin yhdeksää
isovanhempaa. Haastateltavia oli siis yhteensä 17, ja haastatteluja 14. Analyysimenetelmänä oli
sisällönanalyysi.
Alkuhaastatteluiden mukaan isovanhemmat toivoivat hankkeen toiminnasta vertaistukea erityislapsen
isovanhempana olemiseen, lisää läheisyyttä lapsenlapsen kanssa esimerkiksi jakamatonta huomiota
tarjoamalla, mahdollisuutta tukea lapsenlapsen itsetuntoa ja sosiaalisia taitoja sekä luontoelämyksiä,
jotka yhdistäisivät isovanhempaa ja lapsenlasta. Loppuhaastatteluissa merkityksellisimmiksi asioiksi
nousi parempi ymmärrys lapsenlapsen käyttäytymisen taustalla olevista tekijöistä, tieto
neuropsykiatrisista ilmiöistä ja erityisesti kokemusasiantuntijan tapaaminen sekä vertaistuki muilta
isovanhemmilta. Luontoelämyksistä isovanhemmat olivat saaneet ideoita yhteiseen ajanviettoon
lapsenlapsen kanssa. Seikkailulliset menetelmät retkillä ja luontoavusteisuus näyttivät vahvistavan
erityislasten itsetuntoa sekä heidän suhdettaan isovanhempiin.