Nähdään sateenkaarisillalla : Tutkielma eläinsuojelijoiden harjoittamista kuolemanrituaaleista
Jyrkinewsky, Pauli (2023-03-27)
Nähdään sateenkaarisillalla : Tutkielma eläinsuojelijoiden harjoittamista kuolemanrituaaleista
(27.03.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023050240245
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023050240245
Tiivistelmä
Tutkielman tutkimusongelmana on tarkastella eläinsuojelijoiden kuolemanrituaaleja. Muita tutkielman teemoja ovat lemmikkieläimet, eläinsuojelu ja kuolemankulttuuri. Tutkimusaineistoni on tuotettu teemahaastattelemalla seitsemän eläinsuojelijaa. Litteraationi on peruslitteraatiota. Haastattelukysymykset pohjautuvat Aili Nenola-Kallion kuolemanrituaalitieoriaan. Nenola-Kallion teoriaa on myös käytetty tutkimusaineiston sisällön analysoimisessa muiden sopivien näkökulmien lisäksi, Ne liittyvät pääasiassa kulttuurilliseen eläintutkimukseen sekä kuolemantutkimukseen.
Kuolemanprosessin ensimmäisessä vaiheessa eläinsuojelijat keskustelevat eläimen tilanteesta ja mahdollisesta eutanasiasta kollektiivisesti. Usein keskustelut käydään pikaviestimien välityksellä. Ensimmäisessä kuolemanprosessin vaiheessa eläinsuojelijat pyrkivät vähentämään lopetettavan eläimen kärsimystä kosketuksella tai antamalla eläimelle ruokaa. Suoremmin eläimen tilaan vaikutetaan tekemällä eutanasia. Osana eläinsuojelijoiden eutanasiatilannetta voi olla vierellä olemiseen perustuva rituaali, jonka päätteeksi todetaan eläin kuoliaaksi. Ensimmäiseen kuolemanprosessivaiheeseen kuuluu myös tunteiden hallintarituaaleja. Niiden avulla eläinsuojelijat pyrkivät hyväksymään eläimen eutanasian.
Kuolemanprosessin toiseen vaiheeseen kuuluu hautajaisrituaali. Eläinsuojelijat arkkuhautaavat harvemmin kuolleen eläimen ruumiin. Heille on yleistä antaa eläinkrematorion ammattilaisten tuhkata eläinten ruumiit yhteistuhkauksessa. Muutama vastaajistani hautaavat eläimet. Siten he haluavat kunnioittaa lopetettua eläintä.
Kolmannessa kuolemanprosessin vaiheessa eläinsuojelijat suorittavat muistajaisrituaaleja. Eläinsuojelijoiden kollektiivisessa muistajaisrituaalissa on ideana eläimen muisteleminen ja eläinsuojelutyöstä valistaminen. Yksilötasolla he voivat sytyttää kynttilän tai muistella lopetetun eläimen elämää yksikseen. Kuolemanprosessin viimeiseen vaiheeseen liittyy vallansiirto- ja omaisuudenjakorituaalit. Ne ilmenevät lopetetun eläimelle kuuluneen objektin puhdistamisen erityisellä intentiolla. Kaikki eläimet eivät saa samanlaista huomioimista eläinsuojelijoiden ihmis-eläin-suhteessa. Eläimet, jotka he kokevat läheisemmiksi eläimiksi, saavat erityisen rituaalin.
Eläinsuojelijoiden kuolemanrituaaleissa esiintyy elementtejä kristillisyydestä. Silti eläinsuojelijoiden kuolemanrituaalit eivät paikannu ainoastaan kristilliseen kuolemankulttuuriin. He toteuttavat rituaaleja luovasti. Tämänkaltaisessa tavassa harjoittaa rituaaleja on uushenkisyyden piirteitä. Elementtien yhdistelyä löytyy myös vastaajien tuonpuoleisuus-uskomuksissa. Niissä esiintyy sekulaarisia näkemyksiä, jälleensyntymisoppia, kuolleille eläimille tarkoitettu taivasmainen paikka ja ruumis-sielu-kahtiajakoa.
Kuolemanprosessin ensimmäisessä vaiheessa eläinsuojelijat keskustelevat eläimen tilanteesta ja mahdollisesta eutanasiasta kollektiivisesti. Usein keskustelut käydään pikaviestimien välityksellä. Ensimmäisessä kuolemanprosessin vaiheessa eläinsuojelijat pyrkivät vähentämään lopetettavan eläimen kärsimystä kosketuksella tai antamalla eläimelle ruokaa. Suoremmin eläimen tilaan vaikutetaan tekemällä eutanasia. Osana eläinsuojelijoiden eutanasiatilannetta voi olla vierellä olemiseen perustuva rituaali, jonka päätteeksi todetaan eläin kuoliaaksi. Ensimmäiseen kuolemanprosessivaiheeseen kuuluu myös tunteiden hallintarituaaleja. Niiden avulla eläinsuojelijat pyrkivät hyväksymään eläimen eutanasian.
Kuolemanprosessin toiseen vaiheeseen kuuluu hautajaisrituaali. Eläinsuojelijat arkkuhautaavat harvemmin kuolleen eläimen ruumiin. Heille on yleistä antaa eläinkrematorion ammattilaisten tuhkata eläinten ruumiit yhteistuhkauksessa. Muutama vastaajistani hautaavat eläimet. Siten he haluavat kunnioittaa lopetettua eläintä.
Kolmannessa kuolemanprosessin vaiheessa eläinsuojelijat suorittavat muistajaisrituaaleja. Eläinsuojelijoiden kollektiivisessa muistajaisrituaalissa on ideana eläimen muisteleminen ja eläinsuojelutyöstä valistaminen. Yksilötasolla he voivat sytyttää kynttilän tai muistella lopetetun eläimen elämää yksikseen. Kuolemanprosessin viimeiseen vaiheeseen liittyy vallansiirto- ja omaisuudenjakorituaalit. Ne ilmenevät lopetetun eläimelle kuuluneen objektin puhdistamisen erityisellä intentiolla. Kaikki eläimet eivät saa samanlaista huomioimista eläinsuojelijoiden ihmis-eläin-suhteessa. Eläimet, jotka he kokevat läheisemmiksi eläimiksi, saavat erityisen rituaalin.
Eläinsuojelijoiden kuolemanrituaaleissa esiintyy elementtejä kristillisyydestä. Silti eläinsuojelijoiden kuolemanrituaalit eivät paikannu ainoastaan kristilliseen kuolemankulttuuriin. He toteuttavat rituaaleja luovasti. Tämänkaltaisessa tavassa harjoittaa rituaaleja on uushenkisyyden piirteitä. Elementtien yhdistelyä löytyy myös vastaajien tuonpuoleisuus-uskomuksissa. Niissä esiintyy sekulaarisia näkemyksiä, jälleensyntymisoppia, kuolleille eläimille tarkoitettu taivasmainen paikka ja ruumis-sielu-kahtiajakoa.