Alkoholihaittaparadoksi : katsaus alkoholihaittojen epätasaiseen jakautumiseen sosioekonomisen aseman mukaan

Abstract

Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan tuoretta alkoholihaittaparadoksi-nimistä terveyserotutkimuksen alaan kuuluvaa ilmiötä. Sen mukaan alkoholihaittoja esiintyy eniten alimmilla sosioekonomisilla ryhmillä siitä huolimatta, että he kuluttavat alkoholia yhtä paljon tai jopa vähemmän kuin muut sosioekonomiset ryhmät. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella käsitteen syntyprosessia, taustaa, mihin käsite kiinnittyy, miten sitä on tutkittu tuoreimmassa tutkimuskirjallisuudessa ja mitkä ovat mahdollisia tulevia tutkimussuuntauksia. Menetelmänä käytän kuvailevaa kirjallisuuskatsausta yhdistääkseni olemassa olevaa tutkimusta alkoholihaittaparadoksin ympärillä sekä käsiteanalyysiä kuvaamaan käsitettä tarkemmin. Edelleen tavoitteena on luoda ymmärrettävyyttä tuoreen käsitteen ympärille ja tutkia mistä aineksista ja millä tavoin operationalisoimalla sitä on tutkittu.

Aineistona käytän viimeisintä tutkimusta, jossa esiintyy tutkittava käsite ”alcohol harm paradox” (alkoholihaittaparadoksi tai lyhyemmin AHP) eksplisiittisesti ilmaistuna. Keskeisinä tekijöinä tarkastellaan sosioekonomisen aseman operationalisointia sekä alkoholihaitan määrittelyä, sillä nämä tekijät määrittävät myös alkoholihaittaparadoksitutkimuksen lopputulemat. Tutkielmassa selviää, että edellä mainittuja suureita operationalisoidaan mitä erilaisimmilla tavoilla, jolloin tulosten tarkka replikaatio on haastavaa. Alkoholihaittaparadoksia koskevaa tutkimusta käsitellään teemoittain ja tyypitellään, jotta aiheesta saadaan muodostettua mahdollisemman monipuolinen ja syvä kokonaiskuva.

Tutkielman perusteella selviää, että alkoholihaittaparadoksi on varsin uusi käsite terveys- ja alkoholitutkimuksessa. Se ilmestyi tutkimuskenttään 2014–2015, jonka jälkeen käsitteellä varustettuja tutkimuksia on ilmestynyt koko ajan lisää. Keskeisin ja eniten tutkimusintressiä saanut selitysperinne on yksilöllinen riskikäyttäytyminen, jonka mukaan eniten alkoholihaitoista kärsivällä ryhmällä on muita yhtäaikaisia tai päällekkäisiä epäterveellisiä terveyskäyttäytymisen tapoja, jotka kuormittavat kehoa enemmän, kuin ylempien sosioekonomisten ryhmien jäseniä.

Kritiikkiä alkoholiepidemiologinen tutkimus on saanut jo 1990-luvulta alkaen siitä, että epidemiologista tutkimusta on kehitetty menetelmällisesti teoriankehityksen jäädessä sivuun, tutkimuksen fokusoinnista alkoholikulutuksen syihin ja seurauksiin sekä siitä, että väestötason ilmiöitä selitetään yksilötason selityksillä. Uusin tutkimus peräänkuuluttaakin alkoholitutkimuksen teorian kehittämistä huomioimaan mikrotason lisäksi myös meso- ja makrotasoja, jotka vuorovaikuttavat yksiköllisten valintojen kanssa.