Pääomasijoitustoiminnan käsitteestä ja sen tulkinnasta

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoittoverotukseen liittyvän pääomasijoituskäsitteen sisällön merkitystä ja kehittymistä etenkin oikeuskäytännössä. Elinkeinoverolaki perustuu laajaan tulon veronalaisuuteen, johon elinkeinoverolain 6.1 § muodostaa poikkeuksen. Sen mukaan veronalaista tuloa ei ole muun kuin pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön saamat käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinnat. Ongelmalliseksi lainkohdan tekee se, että pääomasijoitustoimintaa ei ole määritelty lainkaan verolaeissa eikä lainvalmisteluaineisto tarjoa myöskään riittävää määritelmää käsitteen soveltamiselle. Pääomasijoitustoiminnan merkityksen ymmärtäminen ja riittävä määrittely on tärkeää, sillä se erottaa verovapaan ja veronalaisen luovutuksen, jolla on monelle yhteisölle suuri taloudellinen ja myös verosuunnittelua mahdollistava merkitys.

Tutkimus perustuu tutkimuskysymyksen ”Mitä pääomasijoitustoiminta tarkoittaa käyttöomaisuuden luovutusvoittoverovapauden yhteydessä?” selvittämiseen. Tutkielman tutkimuskysymys perustuu voimassa olevan lain tulkintaan, mutta lain sanamuodon ollessa niukka, tutkielman merkittävimmiksi oikeuslähteiksi muodostuvat lainvalmisteluaineisto sekä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytäntö. Tutkielmassa hyödynnetään myös oikeuskirjallisuuden kannanottoja sekä pääomasijoitustoimintaan että yleisiin tulkintasääntöihin liittyen. Lainkohtia ja niiden tulkintaa tarkastellaan lainopillisesta näkökulmasta ja näin ollen tutkimuksen ensisijainen metodi on lainoppi.

Nykyisen oikeustilan tarkastelun jälkeen voidaan todeta, että yksinkertaisissa soveltamistilanteissa korostuvat lain esitöiden kuvaukset pääomasijoitustoiminnan piirteistä. Oikeuskäytännön voidaan kuitenkin katsoa tulkintasäännöille vieraalla tavalla laajentaneen pääomasijoitustoiminnan käsitteen tulkintaa, sillä nykyisessä oikeuskäytännössä on vakiintunut pääomasijoitusrahasto-omistajan sekä tytäryhtiöiden hallinnoimien pääomasijoitusrahastojen saastuttavan vaikutuksen mahdollisuus. Moni pääomasijoitustoimintaan liittyvä kysymys on silti edelleen avoinna. Tämän perusteella voidaankin todeta, että yhä jatkuva tulkintaongelmien laajuus viestii, että lain muotoilu pääomasijoitustoiminnan osalta on epäonnistunut. Ratkaisuna tutkielmassa esitetään sääntelyn uudistamista esimerkiksi siten, että pääomasijoitustoimintaan liittyvät osakeomistukset katsottaisiin vaihto-omaisuudeksi tai vaihtoehtoisesti luovuttaisiin kokonaan pääomasijoitustoiminnan käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoittoverotuksesta. Mikäli sääntelyyn ei tehdä muutoksia, prejudikaattiratkaisuja tullaan tarvitsemaan lisää myös tulevaisuudessa.