VAPAAPÄIVIEN VAIKUTUS HENKILÖSTÖN TEHOKKUUTEEN : Onko vapaapäivillä sijaa tulevaisuuden palkitsemismuotona?
Lehto, Joel (2023-04-27)
VAPAAPÄIVIEN VAIKUTUS HENKILÖSTÖN TEHOKKUUTEEN : Onko vapaapäivillä sijaa tulevaisuuden palkitsemismuotona?
(27.04.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023050541319
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023050541319
Tiivistelmä
Länsimaiset yhteiskunnat ovat uuden haasteen edessä väestön huoltosuhteen heiketessä, joka Suomessa tulee vastaan jo seuraavan kymmenen vuoden aikana suurten ikäluokkien eläköityessä. Aleneva tuotannontekijöiden määrä asettaa yritykset etsimään tapoja säilyttää nykyinen markkina-asemansa. Toiminnan tehostaminen on yksi tapa ylläpitää yrityksen menestymistä. Samanaikaisesti on kuitenkin havaittu verrattain huolestuttava trendi työntekijöiden alenevasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta, joilla on niin välillisiä kuin välittömiäkin kustannusvaikutuksia yrityksen toimintaan. Hyvinvoinnin laskulla ja työn kuormitustekijöiden nousulla on ollut vaikutusta uusien työskentelytapojen kokeiluun, josta esimerkkinä toimivat lyhennetty työviikko ja vaihtoehtoiset palkitsemistavat perinteisen rahapalkkion tilalle. Tutkimustulokset ovat osoittaneet vapaa-ajan lisäyksen korreloivan positiivisesti yksilön kokemaan hyvinvointiin nähden. Tämän ohella tutkimukset ovat osoittaneet työn ja vapaa-ajan tasapainon merkityksen kasvua palkitsemismuotona. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten vapaapäivien määrä vaikuttaa yksilön suoriutumisen tasoon, ja miten käyttökelpoinen keino vapaapäivät ovat palkitsemisen muotona.
Tutkimus on luonteeltaan empiirinen tilastollinen tapaustutkimus. Päätutkimusmenetelmänä hyödynnetään lineaarista regressioanalyysiä, jonka tukena aineistoa analysoidaan kuvailevien tunnuslukujen ja korrelaatioanalyysin avulla. Aineisto koostuu kahdesta puolivuotisotannasta, joita analysoidaan kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa aineistoa analysoidaan absoluuttisten lukujen kautta, ja toisessa vaiheessa suhteellisen muutoksen kautta kahden puolivuotisotannan välillä. Aineisto on kerätty kalenterivuodelta 2022. Selittävinä muuttujina tutkielmassa käytetään lomapäivien-, lomajaksojen- ja yksittäisten lomapäivien määrää. Toisessa vaiheessa selittävistä muuttujista käytetään suhteellisen muutoksen arvoa, joka on kuvaa muutosta ajanjaksolta 1.1.-30.6.2022 ajanjaksoon 1.7.-31.12.2022 nähden. Kontrollimuuttujina hyödynnettiin yksilöä kuvaavia muuttujia, jotka olivat sukupolvi ja työsuhteen kesto.
Tulosten perusteella havaitaan, ettei vapaapäivillä ole suoraa vaikutusta yksilön toiminnan ripeyden tasoon. Tulokset mukailevat aiempaa suorituksen johtamisen teoriaa siitä, ettei oikotietä kestävän tavan tehokkuuden nousuun ole. Tulokset osoittivat kuitenkin yksittäisten lomapäivien suhteellisen muutoksen olevan kytköksissä tehokkuudessa tapahtuvaan muutokseen, joka osaltaan puoltaisi näkemystä vapaapäivien käyttökelpoisuudesta palkitsemisenmuotona. Etenkin ajanjaksoina, jolloin kuormitustekijät ovat kroonistuneet, voisi olla perusteltua palkita henkilöstöä yksittäisillä lomapäivillä palautumisen lisäämiseksi. Tulosten perusteella oli havaittavissa myös sivulöydöksenä sukupolven ja työsuhteen keston vaikuttavan yksilön tehokkuuteen. Näiltä osin esimerkiksi ikäjohtamisen hyödyntäminen voisi olla oiva keino tukea suoritusjohtamista kohdeorganisaatiossa. Työsuhteen keston vaikutus tarjoaa puolestaan mahdollisuuden tarkastella optimaalista tehokkuustasoa, jossa kokeneiden henkilöiden suoritustasoa hyödynnetään tavoiteasetannassa.
Tutkimus on luonteeltaan empiirinen tilastollinen tapaustutkimus. Päätutkimusmenetelmänä hyödynnetään lineaarista regressioanalyysiä, jonka tukena aineistoa analysoidaan kuvailevien tunnuslukujen ja korrelaatioanalyysin avulla. Aineisto koostuu kahdesta puolivuotisotannasta, joita analysoidaan kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa aineistoa analysoidaan absoluuttisten lukujen kautta, ja toisessa vaiheessa suhteellisen muutoksen kautta kahden puolivuotisotannan välillä. Aineisto on kerätty kalenterivuodelta 2022. Selittävinä muuttujina tutkielmassa käytetään lomapäivien-, lomajaksojen- ja yksittäisten lomapäivien määrää. Toisessa vaiheessa selittävistä muuttujista käytetään suhteellisen muutoksen arvoa, joka on kuvaa muutosta ajanjaksolta 1.1.-30.6.2022 ajanjaksoon 1.7.-31.12.2022 nähden. Kontrollimuuttujina hyödynnettiin yksilöä kuvaavia muuttujia, jotka olivat sukupolvi ja työsuhteen kesto.
Tulosten perusteella havaitaan, ettei vapaapäivillä ole suoraa vaikutusta yksilön toiminnan ripeyden tasoon. Tulokset mukailevat aiempaa suorituksen johtamisen teoriaa siitä, ettei oikotietä kestävän tavan tehokkuuden nousuun ole. Tulokset osoittivat kuitenkin yksittäisten lomapäivien suhteellisen muutoksen olevan kytköksissä tehokkuudessa tapahtuvaan muutokseen, joka osaltaan puoltaisi näkemystä vapaapäivien käyttökelpoisuudesta palkitsemisenmuotona. Etenkin ajanjaksoina, jolloin kuormitustekijät ovat kroonistuneet, voisi olla perusteltua palkita henkilöstöä yksittäisillä lomapäivillä palautumisen lisäämiseksi. Tulosten perusteella oli havaittavissa myös sivulöydöksenä sukupolven ja työsuhteen keston vaikuttavan yksilön tehokkuuteen. Näiltä osin esimerkiksi ikäjohtamisen hyödyntäminen voisi olla oiva keino tukea suoritusjohtamista kohdeorganisaatiossa. Työsuhteen keston vaikutus tarjoaa puolestaan mahdollisuuden tarkastella optimaalista tehokkuustasoa, jossa kokeneiden henkilöiden suoritustasoa hyödynnetään tavoiteasetannassa.