Mobiiliverkkojen ja teleoperaattoreiden suorituskykyvertailu Turun keskustan alueella

Abstract

Tässä tutkielmassa kartoitetaan mobiiliverkkojen ja teleoperaattoreiden tasoa Turun keskustan alueella. Viimeisen vuosikymmenen aikana älylaitteiden määrä on lisääntynyt kasvavalla vauhdilla. Tämä kasvu näkyy myös mobiiliverkkojen käytön lisääntymisenä ja näin ollen verkoilta vaaditaankin jatkuvasti entistäkin enemmän kapasiteettia. Operaattoria valittaessa kuluttajat ovat pitkälti operaattorien antamien kuuluvuus- ja nopeuslupausten varassa. Tässä diplomityössä pyrittiin mittaamalla selvittämään, pitääkö nämä lupaukset paikkaansa ja ovatko ne linjassa aikaisemmin tehtyihin tutkimuksiin. Mittauksia tehtiin neljällä eri kaupunginosan alueella yhteensä 42 mittauspisteestä ja kuuden eri parametrin pohjalta. Nämä parametrit olivat lataus- ja lähetysnopeus, viive ja sen vaihtelu sekä signaalinvahvuus (RSRQ ja RSRP). Tutkimuksen kautta saatiin vastaus kysymyksiin, millä operaattorilla on parhaat yhteydet Turun keskustan alueella, mitkä tekijät vaikuttavat mobiiliverkon nopeuteen ja kuinka näitä verkkoja voisi kehittää tai parantaa mitattavalla alueella.

Tutkimusmenetelminä käytettiin empiiristä kenttätutkimusta sekä tilastollista analyysia. Empiirinen kenttätutkimus piti sisällään tutkimusaineiston keräämisen ja siitä saadut tulokset analysoitiin tilastollisin menetelmin. Analysointi suoritettiin ensin kaupunginosa kerrallaan, tämän jälkeen niitä vertailtiin keskenään ja lopuksi kokonaisuutena koko mitattavalta alueelta. Tulokset havainnollistettiin palkkikaavioita, taulukoita sekä kuuluvuuskarttoja hyväksi käyttäen.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että mobiiliverkkojen taso Turun keskustan alueella on melko hyvä. Tutkimuksissa tuli myös ilmi, että eri operaattoreilla oli omat vahvuusalueensa mitattavalla alueella. Lataus- ja lähetysnopeudessa parhaiten menestyi DNA, signaalinvahvuudessa Elisa ja viiveessä sekä vaihtelussa Telia. Mittausalueelta paikallistettiin myös pisteitä, joissa signaalinvahvuus oli huonompi muihin suhteutettuna. Nämä mittauspisteet yleensä sijaitsivat topografian kannalta haastavammissa paikoissa. Näin ollen jatkotutkimuksena voitaisiin tarkastella juuri näitä heikomman signaalinvahvuuden pisteitä ja arvioida, kuinka kyseisten kohtien ongelmia voisi ratkaista. Toinen vaihtoehto jatkotutkimukselle olisi tämän saman tutkimuksen toistaminen uudelleen eri laitteilla, ajankohtina tai tehdä jatkuvaa, systemaattista mittausta.