Valokuvat katoavasta kulttuurista : Aatelin idyllinen kartanomiljöö Uudellamaalla Signe Branderin vuoden 1910 valokuvissa

Abstract

Tässä tutkielmassa selvitetään, milloin ja miksi Signe Branderin vuonna 1910 ottamia kartanovalokuvia on otettu, ottaen huomioon sen hetkisen yhteiskunnallisen tilanteen, erityisesti aatelin aseman muutoksen 1800- ja 1900-luvuilla. Tutkimuksessa lisäksi käsitellään, mitä kartanovalokuvissa kuvatut eksteriöörit ja interiöörit sekä niissä esiintyvät asiat kertovat kartanoista osana kartanokulttuuria eli millaisen kuvan ne antavat kartanoista. Tutkielmassa myös selvitetään, mitä kartanovalokuvissa ei ole kuvattu tai minkä esiintyvyys on vähäistä, ja mitä nämä havainnot puolestaan kertovat. Tutkielman aihe kuuluu osaksi kartano- ja aatelitutkimusta. Tutkimuksen metodina on kontekstiin sidottu kuva-analyysi, jota voidaan kutsua myös kontekstualisoivaksi tutkimusmenetelmäksi tai kuva-analyysiksi. Tutkimuksessa on hyödynnetty myös esineiden ja materiaalisen kulttuurin tutkimisen antamia mahdollisuuksia. Näiden menetelmien avulla pystytään selvittämään, miksi kartanovalokuvia on otettu, mitä kartanovalokuvat kertovat kartanoista ja kartanokulttuurista ja mitä kuvissa näkymättömät asiat kuvaavat. Aineistona tutkielmassa käytetään Signe Branderin vuonna 1910 Uudellamaalla ottamia kartanovalokuvia. Tutkittavia kartanovalokuvia on yhteensä 79 kappaletta ja ne on otettu yhdeksästä eri kartanosta. Valokuvien käyttö lähteenä historiantutkimuksessa on ollut vähäistä, mutta lisääntymässä. Tämän tutkielman tarkoituksena on kartanovalokuvien avulla sanoittaa, millaisen kuvan ne kartanoista antavat, mitä ne kertovat kartanokulttuurista ja mitä niissä kuvaamattomat asiat puolestaan tarkoittavat. Tutkielman keskeinen tutkimustulos on, että kartanovalokuvat välittävät kartanoista kuvan aatelin idyllisenä kartanomiljöönä. Kartanovalokuvat on otettu keskikesän idyllisessä loistossa ja niissä on kuvattuna aatelin elämäntavalle merkityksellisiä eksteriöörejä sekä interiöörejä ja niiden esineistöä. Kartanovalokuvaukseen on ryhdytty, sillä aatelin aseman muutos herätti pelkoa kartanoiden katoamisesta. Lisäksi Suomessa herännyt kiinnostus omaan historiaan innoitti kartanoiden valokuvaamiseen, sillä kartanot nähtiin todisteina Suomen kuulumisesta läntiseen kulttuuripiiriin. Se, mitä kartanovalokuviin ei ole tallentunut tai on tallentunut vähän, on alustalaisten ja palkollisten osuus osana kartanokulttuuria. Tämä puolestaan kertoo, että kartanot on nähty ensisijaisesti aatelille tärkeinä symboleina ja omaisuutena. Tutkielma osaltaan toimii esimerkkinä tutkimuksesta, jossa lähteenä on käytetty valokuvia ja se sijoittuu ajallisesti ajankohtaan, josta on tehty vähän kartano- ja aatelitutkimusta.