Monikulttuurisuuden ilmeneminen Vilske aapisessa ja Ystävien aapisessa
Majaneva, Emmi; Muukka, Jannina (2023-04-20)
Monikulttuurisuuden ilmeneminen Vilske aapisessa ja Ystävien aapisessa
(20.04.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023053049793
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023053049793
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa on tutkittu sitä, miten monikulttuurisuus ilmenee kahdessa aapisessa, Ystävien aapisessa ja Vilske aapisessa. Tutkielman tavoitteena on ollut selvittää, miten nämä aapiset ilmaisevat monikulttuurisuutta sekä siihen liittyviä kulttuurien välisiä kohtaamisia, kulttuuri-identiteettiä sekä kulttuuria. Tutkimuksessa on tarkasteltu, miten näitä seikkoja käsitellään aapisten kerronnassa, sanastossa ja kuvituksessa.
Tutkimusaineistoksi valikoitui kaksi tyyliltään erilaista, eri kustantamon aapiskirjaa ja näiden opettajien oppaissa esiintyvät aapisten kappaleisiin liittyvät tarinat. Tutkimusmenetelmänä käytettiin diskurssianalyysiä ja tarkemmin Pynnösen (2013) kolmivaiheista analyysia. Aineistosta nousi esille viisi päädiskurssia: 1. valtakulttuurin vahvistaminen, 2. monikulttuurisuus stereotypiana, 3. erilaiset kulttuurit ihailun kohteena, 4. vieraan ja erilaisen kokeminen uhkaavana sekä 5. monikulttuurisuus kasvatuksellisena teemana. Tutkimuksen tulokset esitellään näiden viiden diskurssin kautta. Diskursseista erilaiset kulttuurit ihailun kohteena sekä vieraan ja eri- laisen kokeminen uhkaavana käsitellään pohdinnassa yhteisesti, koska molemmat toivat moni- kulttuurisuutta esiin toiseuden kautta. Diskursseista sisällöllisesti laajimman kokonaisuuden muodosti valtakulttuurin vahvistamisen diskurssi ja suppeimman puolestaan monikulttuurisuus stereotypiana.
Tutkielmastamme ilmenee, että molemmissa aapisissa pyrkimyksenä on kulttuurisesti neutraali lähestymistapa. Tästä huolimatta kummankin aapisen kulttuurinen ilmapiiri viittaa vahvasti suomalaiseen kulttuuriperinteeseen ja tilaa monikulttuurisuuden käsittelylle jää vain vähän. Aapisten monikulttuuriset sisällöt ovat hyvin tulkinnanvaraisia, ja niihin liittyy stereotyyppistä sekä valtakulttuurista erottavaa kuvausta. Näitä piirteitä on havaittu myös aiemmissa aihetta sivuavissa tutkimuksissa. Näin tutkielmassa havaittiinkin, että aapisten sisällöllinen muutos on hidasta ja kummankin tutkimuksen aineistona olleen aapisen sisällöissä noudatetaan aapisille perinteikästä esitystapaa.
Tutkimusaineistoksi valikoitui kaksi tyyliltään erilaista, eri kustantamon aapiskirjaa ja näiden opettajien oppaissa esiintyvät aapisten kappaleisiin liittyvät tarinat. Tutkimusmenetelmänä käytettiin diskurssianalyysiä ja tarkemmin Pynnösen (2013) kolmivaiheista analyysia. Aineistosta nousi esille viisi päädiskurssia: 1. valtakulttuurin vahvistaminen, 2. monikulttuurisuus stereotypiana, 3. erilaiset kulttuurit ihailun kohteena, 4. vieraan ja erilaisen kokeminen uhkaavana sekä 5. monikulttuurisuus kasvatuksellisena teemana. Tutkimuksen tulokset esitellään näiden viiden diskurssin kautta. Diskursseista erilaiset kulttuurit ihailun kohteena sekä vieraan ja eri- laisen kokeminen uhkaavana käsitellään pohdinnassa yhteisesti, koska molemmat toivat moni- kulttuurisuutta esiin toiseuden kautta. Diskursseista sisällöllisesti laajimman kokonaisuuden muodosti valtakulttuurin vahvistamisen diskurssi ja suppeimman puolestaan monikulttuurisuus stereotypiana.
Tutkielmastamme ilmenee, että molemmissa aapisissa pyrkimyksenä on kulttuurisesti neutraali lähestymistapa. Tästä huolimatta kummankin aapisen kulttuurinen ilmapiiri viittaa vahvasti suomalaiseen kulttuuriperinteeseen ja tilaa monikulttuurisuuden käsittelylle jää vain vähän. Aapisten monikulttuuriset sisällöt ovat hyvin tulkinnanvaraisia, ja niihin liittyy stereotyyppistä sekä valtakulttuurista erottavaa kuvausta. Näitä piirteitä on havaittu myös aiemmissa aihetta sivuavissa tutkimuksissa. Näin tutkielmassa havaittiinkin, että aapisten sisällöllinen muutos on hidasta ja kummankin tutkimuksen aineistona olleen aapisen sisällöissä noudatetaan aapisille perinteikästä esitystapaa.