Liikesalaisuutena suojattavien tekoälyjärjestelmien yhteensovittaminen yksilön tiedonsaantioikeuksien kanssa - avoimuuden ohjaava vaikutus

Abstract

Tutkielman aiheena on liikesalaisuuden haltijan tekoälyjärjestelmiin liittyvien oikeuksien yhteensovittaminen yksilön henkilötietojen suojan varmistavien tiedonsaantioikeuksien kanssa. Tutkielmassa tutkitaan avoimuusvelvoitteiden ohjaavaa vaikutusta liikesalaisuuksien suojaamiseen algoritmisessa päätöksenteossa. Yksilön ja liikesalaisuuden haltijan intressien välillä voidaan havaita ristiriitatilanne, sillä toisaalta tiedonsaantioikeudet turvaavat yksilöiden henkilötietojen suojaa ja toisaalta liikesalaisuuslainsäädännössä annetaan suojaa yritysten kehittämille ja käyttöönottamille tekoälyjärjestelmille. Avoimuus toimii yhteiskunnassa periaatteena, jolla voidaan luoda esimerkiksi eettisempää lainsäädäntöä. Erityisen tärkeää avoimuus on uusien teknologioiden piirissä. Liikesalaisuusjärjestelmä vaikeuttaa avoimuuden toteuttamista, sillä sen avulla tiedot koskien tekoälyjärjestelmiä voidaan pitää salassa.

Tutkielmassa analysoidaan, miten erityisesti EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen mukaiset säännökset koskien tietojen antamista vaikuttavat liikesalaisuuden haltijan asemaan. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, ohjaako avoimuus periaatteena ja normeina liikesalaisuusjärjestelmän käyttöä siinä määrin, että liikesalaisuuden määritelmän täyttyminen ei ole enää avoimuutta koskevia säännöksiä noudattamalla mahdollista. Tutkielmassa pyritään siten selvittämään, miten oikeuksien yhteensovittaminen onnistuu. Tutkielmassa käsitellään myös ehdotetun EU:n tekoälysäädöksen säännösten vaikutusta suhteessa EU:n yleiseen tietosuoja-asetukseen ja liikesalaisuuksiin.

Tutkielman tutkimuskysymyksiin on vastattu etenkin käytännöllisen lainopin menetelmin jäsentämällä voimassa olevaa oikeutta. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään de lege ferenda -kannanottoja esittämällä mekanismeja oikeuksien yhteensovittamiseen. Tutkielman perusteella nähtäisiin, että yksilön oikeuksia toteuttavat avoimuusvelvoitteet asetetaan etenkin teorian tasolla parempaan asemaan suhteessa liikesalaisuuden haltijan intresseihin. Yksittäistapauksissa lähtökohtana on, ettei liikesalaisuuden haltija ole velvoitettu paljastamaan automaattisen päätöksenteon algoritmia, vaan EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen tietojen antamista koskevat velvollisuudet rekisteröityä kohtaan voidaan toteuttaa myös muulla tavoin. Keskeisenä suosituksena tutkielman perusteella olisi selkeyttää etenkin uuden lainsäädännön luomisen ohella eri toimijoiden suhdetta. Lisäksi voidaan harkita erilaisten esimerkiksi luottamuksellisuuteen perustuvien mekanismien käyttöönottoa, joilla pyrittäisiin tasapainottamaan kilpailevia intressejä.