Hiljaiseksi hakattu – lähisuhdeväkivallan sovittelu : eurooppalaisen kehityksen asettamat laillisuuden ja oikeudenmukaisuuden vaatimukset
Keskilammi, Nelli (2023-05-25)
Hiljaiseksi hakattu – lähisuhdeväkivallan sovittelu : eurooppalaisen kehityksen asettamat laillisuuden ja oikeudenmukaisuuden vaatimukset
(25.05.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023053050293
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023053050293
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan lähisuhdeväkivallan uhriksi joutuneen asemaa sovintomenettelyssä osana rikosprosessia sekä arvioidaan sitä, miten kansallinen sovittelulainsäädäntö vastaa eurooppalaiseen oikeudelliseen kehitykseen ja kansainvälisten sopimusvelvoitteiden täytäntöönpanoon uhrin edun huomioimisessa rikosprosessissa. Tutkielman tutkimuskysymyksiin vastataan lainopin eli oikeusdogmatiikan avulla.
Tutkimusaineisto koostuu kansallisesta lainsäädännöstä, kansainvälisistä sopimuksista sekä lain esitöistä ja oikeuskirjallisuudesta. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden tulkinnassa. Tutkielman johtopäätöksissä arvioidaan, täyttääkö lähisuhdeväkivalta sovittelulain mukaiset edellytykset sovitteluun ja miten sovittelulakia tulisi tulkita suhteessa kansainvälisiin suosituksiin. Lisäksi tutkielmassa suositellaan, miten rikosprosessia voitaisiin parantaa huomioimaan paremmin rikoksen uhrin oikeudet.
Kansainväliset valvontajärjestelmät ovat osoittaneet erityisen huolensa lähisuhdeväkivallan sovittelun lisääntymiseen Suomessa. Sovittelun lisääntyminen vaihtoehtoisena konfliktinratkaisumenetelmänä on yhteydessä erityisesti virallisen rikosoikeusjärjestelmän ja oikeudenhoidon ongelmiin. Sovintomenettely lähisuhdeväkivaltatapauksissa on yleistynyt viimeisen vuosikymmenen aikana suuresti. Osittain tätä selittää suomalaisen sääntelyn historiallinen kehitys ja kansallisesti asetetut kriminaalipolitiiset tavoitteet. Suomessa rikosten sovittelu on läheisessä yhteydessä kansalliseen rikosoikeusjärjestelmään ja sen asema on entisestään vakiintumassa, mikäli sovittelupalvelut valtiollistetaan. Tällä tavalla voitaisiin taata valtakunnallisesti sovittelussa käytettävät yhdenmukaiset menettelytavat ja palveluiden organisointi. Sovittelun tavoitteet soveltuvat kuitenkin huonosti lähisuhdeväkivaltaan, vaikka sovittelulla voi olla muiden lievien rikosmuotojen kohdalla merkittävää yhteiskunnallista hyötyä.
Tutkielmassa suositellaan kansallisen lainsäädännön kehittämistä kansainvälisten velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi sekä lähisuhdeväkivallan uhrin edun huomioimiseksi systemaattisesti. Naisiin kohdistuva väkivalta ilmenee Suomessa rakenteellisena ongelmana, jonka vastaisiin toimiin tulee sitoutua yli hallituskausien. Kansainvälisten velvoitteiden, erityisesti niiden täytäntöönpanon, osalta suositusten toteuttaminen edellyttää kansallisesti kriminaalipoliittisia ja lainsäädännöllisiä tulkintamuutoksia erityisesti rikosoikeusjärjestelmässä. Tämän lisäksi viranomaisten menettelytapoja lähisuhdeväkivaltaan vastaamisessa tulee yhtenäistää ja viranomaisten yhteistyötä lisätä. Oikeudenhoidon riittävällä resurssoinnilla ja viranomaisten koulutuksella voidaan varmistaa rikosoikeusjärjestelmän toimivuus lähisuhdeväkivallan torjumisessa.
Tutkimusaineisto koostuu kansallisesta lainsäädännöstä, kansainvälisistä sopimuksista sekä lain esitöistä ja oikeuskirjallisuudesta. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden tulkinnassa. Tutkielman johtopäätöksissä arvioidaan, täyttääkö lähisuhdeväkivalta sovittelulain mukaiset edellytykset sovitteluun ja miten sovittelulakia tulisi tulkita suhteessa kansainvälisiin suosituksiin. Lisäksi tutkielmassa suositellaan, miten rikosprosessia voitaisiin parantaa huomioimaan paremmin rikoksen uhrin oikeudet.
Kansainväliset valvontajärjestelmät ovat osoittaneet erityisen huolensa lähisuhdeväkivallan sovittelun lisääntymiseen Suomessa. Sovittelun lisääntyminen vaihtoehtoisena konfliktinratkaisumenetelmänä on yhteydessä erityisesti virallisen rikosoikeusjärjestelmän ja oikeudenhoidon ongelmiin. Sovintomenettely lähisuhdeväkivaltatapauksissa on yleistynyt viimeisen vuosikymmenen aikana suuresti. Osittain tätä selittää suomalaisen sääntelyn historiallinen kehitys ja kansallisesti asetetut kriminaalipolitiiset tavoitteet. Suomessa rikosten sovittelu on läheisessä yhteydessä kansalliseen rikosoikeusjärjestelmään ja sen asema on entisestään vakiintumassa, mikäli sovittelupalvelut valtiollistetaan. Tällä tavalla voitaisiin taata valtakunnallisesti sovittelussa käytettävät yhdenmukaiset menettelytavat ja palveluiden organisointi. Sovittelun tavoitteet soveltuvat kuitenkin huonosti lähisuhdeväkivaltaan, vaikka sovittelulla voi olla muiden lievien rikosmuotojen kohdalla merkittävää yhteiskunnallista hyötyä.
Tutkielmassa suositellaan kansallisen lainsäädännön kehittämistä kansainvälisten velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi sekä lähisuhdeväkivallan uhrin edun huomioimiseksi systemaattisesti. Naisiin kohdistuva väkivalta ilmenee Suomessa rakenteellisena ongelmana, jonka vastaisiin toimiin tulee sitoutua yli hallituskausien. Kansainvälisten velvoitteiden, erityisesti niiden täytäntöönpanon, osalta suositusten toteuttaminen edellyttää kansallisesti kriminaalipoliittisia ja lainsäädännöllisiä tulkintamuutoksia erityisesti rikosoikeusjärjestelmässä. Tämän lisäksi viranomaisten menettelytapoja lähisuhdeväkivaltaan vastaamisessa tulee yhtenäistää ja viranomaisten yhteistyötä lisätä. Oikeudenhoidon riittävällä resurssoinnilla ja viranomaisten koulutuksella voidaan varmistaa rikosoikeusjärjestelmän toimivuus lähisuhdeväkivallan torjumisessa.