Fiktio ja fakta Ernest Hemingwayn muistelmateoksessa A Moveable Feast
Matikainen, Anna (2023-05-12)
Fiktio ja fakta Ernest Hemingwayn muistelmateoksessa A Moveable Feast
(12.05.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023060151498
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023060151498
Tiivistelmä
Tutkielmani keskittyy A Moveable Feast (1964) -nimiseen teokseen, jonka on kirjoittanut Ernest Hemingway (1899–1961). Teos käsittelee Hemingwayn nuoruutta Pariisissa 1920-luvulla. Nämä muistelmat jakaantuvat lyhyisiin lukuihin, joissa lukija tapaa muun muassa Hemingwayn tuntemia amerikkalaisia taiteilijoita. Lukijalla on mahdollisuus päästä Hemingwayn mukana Pariisin kahviloihin ja Seinen rannalle. Hemingway saa inspiraatiota taiteesta sekä seuratessaan kalastajien työtä. Teos on tarkkanäköinen kuvaus taiteilijan boheemista elämästä, köyhyydestä ja intihimosta.
Analysoin teoksen fiktiivistä ja faktuaalista puolta sellaisten käsitteiden, kuin omaelämäkerta, muistelmat ja autofiktio avulla. Kyseisissä käsitteissä on paljon samankaltaisuuksia ja minua kiinnostaakin tutkia sitä kuinka A Moveable Feast sopii näiden käsitteiden raameihin. Teoreettisina lähteinäni toimivat Päivi Koiviston väitöskirja Elämästä autofiktioksi: lajitradition jäljillä Pirkko Saision romaanisarjassa Pienin yhteinen jaettava, Vastavalo ja Punainen erokirja (2011), Päivi Kososen väitöskirja Elämät sanoissa. Eletty ja kerrottu epäjatkuvuus Sarrauten, Durasin, Robbe-Grillet’n ja Perecin omaelämäkerrallisissa teksteissä (2000), Marjorie Worthingtonin teos The Story of ”Me”: Contemporary American Autofiction (2018), MartinaWagner-Egelhaafin tutkimus Handbook of Autobiography / Autofiction (2019), sekä Dorrit Cohnin teos Fiktion mieli (2006).
Totean tutkimuksessani, että Hemingwayn kirjoittamassa teoksessa on paljon samoja piirteitä kuin omaelämäkerrassa ja autofiktiossa, mutta se on ensisijaisesti muistelmateos. Teos on faktapohjainen mitä lujittavat muistelmien alusta löytyvät vaimon kirjoittama huomautus ja Hemingwayn oma esipuhe, sekä kuvaukset todella eläneistä taiteilijoista. Kuitenkin viimeinen käsittelylukuni paljastaa Cam Cobbin artikkelia ”The Slipperiness of Narrative Truth (making): The Neuroscience of Memory in Hemingway’s A Moveable Feast” apuna käyttäen, että Hemingway ei ole ollut rehellinen esimerkiksi oman romaaninsa syntyprosessiin liittyen. On herännyt myös eettisiä ongelmia, koska Hemingway on kirjoittanut joistain A Moveable Feast -teoksessa esiintyvistä henkilöistä karkeaan sävyyn. Joistain henkilöistä on kirjoitettu kuitenkin kauniisti, kuten F. Scott Fitzgeraldista. Tutkielmani tarkoitus on osoittaa, että fiktion ja faktan raja on ohut, ja että yhtä teosta voi periaatteessa kutsua niin omaelämäkerraksi, autofiktioksi, kuin muistelmiksikin.
Analysoin teoksen fiktiivistä ja faktuaalista puolta sellaisten käsitteiden, kuin omaelämäkerta, muistelmat ja autofiktio avulla. Kyseisissä käsitteissä on paljon samankaltaisuuksia ja minua kiinnostaakin tutkia sitä kuinka A Moveable Feast sopii näiden käsitteiden raameihin. Teoreettisina lähteinäni toimivat Päivi Koiviston väitöskirja Elämästä autofiktioksi: lajitradition jäljillä Pirkko Saision romaanisarjassa Pienin yhteinen jaettava, Vastavalo ja Punainen erokirja (2011), Päivi Kososen väitöskirja Elämät sanoissa. Eletty ja kerrottu epäjatkuvuus Sarrauten, Durasin, Robbe-Grillet’n ja Perecin omaelämäkerrallisissa teksteissä (2000), Marjorie Worthingtonin teos The Story of ”Me”: Contemporary American Autofiction (2018), MartinaWagner-Egelhaafin tutkimus Handbook of Autobiography / Autofiction (2019), sekä Dorrit Cohnin teos Fiktion mieli (2006).
Totean tutkimuksessani, että Hemingwayn kirjoittamassa teoksessa on paljon samoja piirteitä kuin omaelämäkerrassa ja autofiktiossa, mutta se on ensisijaisesti muistelmateos. Teos on faktapohjainen mitä lujittavat muistelmien alusta löytyvät vaimon kirjoittama huomautus ja Hemingwayn oma esipuhe, sekä kuvaukset todella eläneistä taiteilijoista. Kuitenkin viimeinen käsittelylukuni paljastaa Cam Cobbin artikkelia ”The Slipperiness of Narrative Truth (making): The Neuroscience of Memory in Hemingway’s A Moveable Feast” apuna käyttäen, että Hemingway ei ole ollut rehellinen esimerkiksi oman romaaninsa syntyprosessiin liittyen. On herännyt myös eettisiä ongelmia, koska Hemingway on kirjoittanut joistain A Moveable Feast -teoksessa esiintyvistä henkilöistä karkeaan sävyyn. Joistain henkilöistä on kirjoitettu kuitenkin kauniisti, kuten F. Scott Fitzgeraldista. Tutkielmani tarkoitus on osoittaa, että fiktion ja faktan raja on ohut, ja että yhtä teosta voi periaatteessa kutsua niin omaelämäkerraksi, autofiktioksi, kuin muistelmiksikin.