Osa-aikaisuuden vaikutus työntekijän kokemaan organisaatiositoutumiseen

Abstract

Osa-aikaisten työntekijöiden osuus työvoimasta on ollut Suomessa viimeisen vajaan vuosikymmenen ajan kiihtyvässä kasvussa. Tätä ilmiötä ei kuitenkaan kyetä selittämään ainoastaan kansantalouden suhdannevaihteluilla, vaan nähtävissä on suurempi kollektiivinen muutos ihmisten suhtautumisessa lyhennettyyn työaikaan länsimaisessa yhteiskunnassa. Esimerkiksi yhteiskunnallisessa keskustelussa lyhennetty työaika, kuten nelipäiväinen työviikko, on kuluneen vuoden aikana saanut paljon huomiota. Osa-aikaisen työvoiman määrän kasvaessa, on tärkeää tutkia heidän kokemaa organisaatiositoutumista.

Organisaatiositoutumista on tutkittu 1960-luvulta lähtien, ja se on yksi organisaatiokäyttäytymisen tutkimusalan tutkituimmista ilmiöistä. Useista tutkimuksista huolimatta alan tutkimus on kuitenkin keskittynyt tutkimaan ilmiötä lähinnä määrällisin menetelmin. Myös osa-aikaiset työntekijät ovat jääneet varsin vähälle huomiolle alan aiemmissa tutkimuksissa. Lisäksi ne aiemmat tutkimukset, jotka ovat tutkineet osa-aikaisia työntekijöitä, ovat lähinnä keskittyneet vertailemaan osa-aikaisten työntekijöiden kokemaa organisaatiositoutumista kokoaikaisten työntekijöiden organisaatiositoutumiseen. Tässä tutkielmassa aihetta tutkitaan vertailemalla kahden osa-aikaisten työntekijöiden muodostaman alajoukon välisiä eroavaisuuksia heidän organisaatiositoutumisensa luonteessa laadullisin tutkimusmenetelmin. Nämä alajoukot ovat vapaaehtoisesti osa-aikaiset ja vastentahtoisesti osa-aikaiset työntekijät. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kolmea vapaaehtoisesti osa-aikaista ja kolmea vastentahtoisesti osa-aikaista työntekijää puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Näiden haastatteluiden pohjalta pyrittiin vastaamaan tutkielman päätutkimuskysymykseen, miten osa-aikaisuus vaikuttaa työntekijän kokemaan organisaatiositoutumiseen? Lisäksi päätutkimuskysymyksen tueksi laadittiin kaksi alatutkimuskysymystä: miten osa-aikaisuuden muoto vaikuttaa organisaatiositoutumiseen ja mitkä tekijät edistävät osa-aikaisten työntekijöiden organisaatiositoutumista.

Tutkielman tuloksien perusteella vapaaehtoisesti osa-aikaiset työntekijät ovat sitoutuneempia työnantajaorganisaatioihinsa kuin vastentahtoisesti osa-aikaisessa työsuhteessa olevat työntekijät. Vapaaehtoisesti osa-aikaisten työntekijöiden vastauksista välittyi merkkejä affektiivisesta ja normatiivisesta sitoutumisesta. Puolestaan vastentahtoisesti osa-aikaisten vastauksista ilmeni merkkejä jatkuvuusperusteisesta sitoutumisesta, sekä ei-sitoutuneisuudesta. Edistävinä tekijöinä osa-aikaisten organisaatiositoutumisen muodostumiselle havaittiin autonomian tunne työssään, sosiaalinen tuki työpaikalla ja rahanarvoiset korvaukset tehdystä työstä. Tutkielman tuloksena voidaan siis todeta, että osa-aikaisuuden vaikutus työntekijän kokemaan organisaatiositoutumiseen riippuu pitkälti siitä, mitkä ovat osa-aikaisuuden taustasyyt. Vapaaehtoisesti osa-aikaisessa työsuhteessa oleva henkilö voi olla affektiivisesti sitoutunut työnantajaorganisaatioonsa, mutta mikäli osa-aikaisuus ei ole työntekijän toive, se vaikuttaa sitoutumiseen negatiivisesti.