Persoonallisuuden ja organisaatiokulttuurin yhteensopivuuden vaikutus organisaatiositoutumiseen : Kirjallisuuskatsaus viiden suuren persoonallisuuspiirteen teorian ja henkilö-organisaatioyhteensopivuuden näkökulmasta

Abstract

Kilpailun kiristyminen työmarkkinoilla on nostanut oikeanlaisen osaavan työvoiman löytämisen ja osaamisen säilyttämisen organisaatiossa yhdeksi yritysten strategisen toiminnan osa-alueeksi. Työnhakijat etsivät organisaatiosta ja sen kulttuurista samankaltaisia ominaisuuksia, kuin he itse omaavat. Yhteensopivuus työntekijän ja työnantajaorganisaation välillä vaikuttaakin sekä yksilön henkilökohtaiseen työelämän laatuun, että myös organisaation kilpailukykyyn ja menestykseen. Henkilön ja organisaation yhteensopivuutta on kuitenkin tutkittu vasta melko vähän, ja siksi lisätutkimuksen tekeminen aiheesta on tarpeellista. Tässä tutkimuksessa yhteensopivuutta tutkitaan persoonallisuuden näkökulmasta kirjallisuuden avulla.

Pro-gradututkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä on miten persoonallisuuden ja organisaatiokulttuurin yhteensopivuus vaikuttaa työntekijöiden organisaatiositoutumiseen. Tätä päätutkimusongelmaa lähestytään alatutkimuskysymysten avulla selvittämällä, millainen organisaatiokulttuuri sopii kullekin persoonallisuuden piirteelle sekä miten persoonallisuuden piirteet vaikuttavat organisaatiositoutumiseen ja sen eri muotoihin. Tavoitteena on alatutkimuskysymysten avulla tunnistaa, miten yhteensopivuus muodostuu sekä miten yhteensopivuus vaikuttaa organisaatiositoutumisen tasoon. Persoonallisuuspiirteiden jaottelussa käytettiin Viiden suuren persoonallisuuspiirteen teoriaa ja organisaatiokulttuurin tyypittelyssä Quinnin Kilpailevien arvojen mallia. Organisaatiositoutumista tutkittiin Kolmen Komponentin mallin avulla.

Suoritetun kirjallisuuskatsauksen mukaan henkilön ja organisaation yhteensopivuus on positiivisesti yhteydessä organisaatiositoutumiseen. Kirjallisuutta tutkimalla havaittiin, että persoonallisuuden piirteistä korkea sovinnollisuus ja ekstroversio olivat yhteensopivia klaanikulttuurin kanssa, korkea neuroottisuus ja tunnollisuus hierarkiakulttuurin kanssa sekä avoimuus adhokratiakulttuurin kanssa. Korkean ekstroversion, avoimuuden tai sovinnollisuuden piirteen omaavat henkilöt kokevat todennäköisemmin affektiivista eli tunnepohjaista sitoutumista, jonka todettiin olevan sitoutumisen komponenteista vahvin ennuste organisaatiossa pysymiselle. Korkea neuroottisuuden piirre on tutkimuksen mukaan negatiivisesti yhteydessä affektiiviseen sitoutumiseen.

Kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta, että persoonallisuus vaikuttaa henkilön ja organisaation yhteensopivuuden muodostumiseen, ja että yhteensopivuus on yhteydessä myös organisaatiositoutumisen tasoon. Persoonallisuuden mittaaminen henkilöstöjohtamisessa voi olla merkittävä työkalu, jolla voidaan edistää henkilöstön sitoutumista organisaatioon. Tulevaisuudessa persoonallisuuden roolin tunnistaminen henkilö-organisaatioyhteensopivuuden muodostumisessa voi tarjota uuden näkökulman, kun tutkitaan työvoiman sitoutumista organisaatioon. Tutkimusta persoonallisuuspiirteen vaikutuksesta organisaatiositoutumiseen tarvitaan kuitenkin vielä lisää erilaisissa organisaatioissa sekä maantieteellisesti että toimialallisesti tutkimusta hajauttamalla tutkimuksen johdonmukaistamiseksi ja tulosten luotettavuuden parantamiseksi.