Yhteisen rangaistuksen yleispreventiivinen vaikutus : Erityistarkastelussa rikoslain 7 luvun 6 pykälä Katiska 2 -tapauksen kautta
Räsänen, Pirkka-Pekka (2023-05-18)
Yhteisen rangaistuksen yleispreventiivinen vaikutus : Erityistarkastelussa rikoslain 7 luvun 6 pykälä Katiska 2 -tapauksen kautta
Räsänen, Pirkka-Pekka
(18.05.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061254282
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061254282
Tiivistelmä
Tutkimukseni tarkoituksena on tarkastella Suomen rikoslakiin kuuluvan yhteisen rangaistuksen yleispreventiivistä vaikutusta ja erityisesti rikoslain 7 luvun 6 §:n jälkikonkurrenssin mukaisia tilanteita. Tarkastelu tapahtuu niin kutsuttujen Katiskatapausten kautta, joissa päätekijä syyllistyi uusiin törkeisiin huumausainerikoksiin päästyään vapaalle odottamaan tuomiota Katiska 1 -tapauksesta. Tutkimus on rikoslainopillinen ja tutkimusaineiston ydintä ovat Helsingin käräjäoikeuden antamat ratkaisut molemmista Katiskatapauksista, Helsingin hovioikeuden antama ratkaisu Katiska 1 -tapauksesta sekä Pekka Viljasen kirjoittamat esitykset yhteisen rangaistusjärjestelmän muutoksista sekä yhteisen rangaistuksen mittaamiseen ja jälkikonkurrenssiin liittyen.
Katiskatapausten kokonaisuus sekä Helsingin käräjäoikeuden antamat ratkaisut osoittivat, että nykyinen tulkinta RL 7:6:stä on aukollinen. Vaikka Katiskatapaukset lain sanamuodon mukaisesti sisältyvätkin RL 7:6 soveltamisalaan, mahdollistaisi mainittu lainkohta tapauskohtaista harkintaa. Tämän harkinnan korkein oikeus on kuitenkin omassa oikeuskäytännössään tilkinnyt lähes olemattomiin. Siten päätekijälle tuomittiin Katiska 2 -tapauksesta vain kaksi lisävuotta vankeutta, koska yhteistä rangaistusta koskevien sääntöjen mukaan enimmäisrangaistus tässä tapauksessa oli 13 vuotta. Ilman RL 7:6:n mukaista kohtuullistamista päätekijälle olisi tullut tuomita Katiska 2 -teoista kahdeksan vuoden vankeusrangaistus, jonka myötä kokonaisrangaistus olisi ollut 19 vuotta. Koska molemmat Katiskatapauksiin liittyvät teot oli tehty ennen kuin Katiska 1:stä oli annettu tuomio, tukeutui Helsingin käräjäoikeus korkeimman oikeuden aikaisempaan tulkintalinjaan, eikä nähnyt riittäviä perusteita jättää rangaistusta kohtuullistamatta.
Tutkimuksestani selviää, että nykyinen Helsingin käräjäoikeuden omaksuma tulkintalinja on ongelmallinen. Tulkinnan jättämä aukko on rikollisten hyödynnettävissä. Jos tekijä pääsee vapaaksi odottamaan tuomiota, on hänen mahdollista syyllistyä uusiin rikoksiin ja saada näin huojennusta uusista teoista tuomittavaan rangaistukseen. Lainkohta sinänsä on selvä ja mahdollistaa harkinnan, mutta jos nykytulkinta jää lainvoimaiseksi, jää harkinnan rajat kapeiksi, ja laissa olevaa aukkoa on pyrittävä tukkimaan muilla keinoin.
Katiskatapausten kokonaisuus sekä Helsingin käräjäoikeuden antamat ratkaisut osoittivat, että nykyinen tulkinta RL 7:6:stä on aukollinen. Vaikka Katiskatapaukset lain sanamuodon mukaisesti sisältyvätkin RL 7:6 soveltamisalaan, mahdollistaisi mainittu lainkohta tapauskohtaista harkintaa. Tämän harkinnan korkein oikeus on kuitenkin omassa oikeuskäytännössään tilkinnyt lähes olemattomiin. Siten päätekijälle tuomittiin Katiska 2 -tapauksesta vain kaksi lisävuotta vankeutta, koska yhteistä rangaistusta koskevien sääntöjen mukaan enimmäisrangaistus tässä tapauksessa oli 13 vuotta. Ilman RL 7:6:n mukaista kohtuullistamista päätekijälle olisi tullut tuomita Katiska 2 -teoista kahdeksan vuoden vankeusrangaistus, jonka myötä kokonaisrangaistus olisi ollut 19 vuotta. Koska molemmat Katiskatapauksiin liittyvät teot oli tehty ennen kuin Katiska 1:stä oli annettu tuomio, tukeutui Helsingin käräjäoikeus korkeimman oikeuden aikaisempaan tulkintalinjaan, eikä nähnyt riittäviä perusteita jättää rangaistusta kohtuullistamatta.
Tutkimuksestani selviää, että nykyinen Helsingin käräjäoikeuden omaksuma tulkintalinja on ongelmallinen. Tulkinnan jättämä aukko on rikollisten hyödynnettävissä. Jos tekijä pääsee vapaaksi odottamaan tuomiota, on hänen mahdollista syyllistyä uusiin rikoksiin ja saada näin huojennusta uusista teoista tuomittavaan rangaistukseen. Lainkohta sinänsä on selvä ja mahdollistaa harkinnan, mutta jos nykytulkinta jää lainvoimaiseksi, jää harkinnan rajat kapeiksi, ja laissa olevaa aukkoa on pyrittävä tukkimaan muilla keinoin.