Syy-yhteys lääkärin rikosoikeudellisen vastuun perustavana seikkana kuolemantuottamuksessa : Erityisesti ratkaisun KKO 2019:98 valossa

Abstract

Tutkielman aiheena on lääkärin rikosoikeudellinen vastuu kuolemantuottamuksessa. Tarkoituksena on selvittää, miten rikosvastuuta määrittävää syy-yhteyttä laiminlyönnin ja seurauksen välillä tulisi arvioida tilanteessa, jossa lääkäri on rikkonut häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta ja hänen hoidettavanaan ollut potilas on menehtynyt. Aihetta tarkastellaan korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2019:98 valossa. Tarkoituksena on lisäksi arvioida kausaliteetin katkeamisen mahdollisuutta tapauksessa. Tutkielmassa analysoidaan myös, miten korkein oikeus päätyi kantaansa sekä pohditaan, olisiko ratkaisu voinut olla erilainen. Tutkielma on rikoslainopillinen ja määriteltävissä ongelmakeskeiseksi lainopiksi, sillä argumentaation lähtökohtana on todellisuudessa mahdollisesti esiintyvä oikeudellinen ongelma. Korkeimman oikeuden ratkaisussaan omaksuma todennäköisyyskynnys tarkoittaa käytännössä sitä, että siihen rinnastuvissa laiminlyöntitapauksissa syy-yhteys täyttyy vain hyvin harvalukuisissa tapauksissa. Tutkimuskysymykseen vastataan virallislähteiden, oikeuskirjallisuuden ja oikeuskäytännön avulla. Oikeuskirjallisuudesta keskeisinä lähteinä käytetään Heli Korkan artikkelia Laiminlyönnillä aiheuttamisen hypoteettisuus – kuinka epävarma on tarpeeksi varma? (2019) sekä rikosoikeuden yleisiä oppeja käsitteleviä yleisteoksia. Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että ratkaisu KKO 2019:98 on vallitsevan oikeustilan kannalta ongelmallinen. Syy-yhteydeltä edellytettävää todennäköisyyskynnystä ei voida asettaa niin korkealle kuin ratkaisussa on tehty. Korkein oikeus on ratkaisutoiminnallaan ajanut oikeuskäytännön tapauksen kaltaisissa tilanteissa kriminaalipoliittisesti hankalaan tilaan, sillä se asettaa syyttäjälle lähes mahdottoman tehtävän esittää sen tasoista näyttöä, että lääkärin toimiessa huolimattomasti hänet tuomittaisiin kuolemantuottamuksesta. Tutkimuksen perusteella päädytään suosittamaan tapauksen kaltaisissa tilanteissa korkkamaista tapaa soveltuvasta syy-yhteyskynnyksestä. Sen mukaan laiminlyönnin ja seurauksen välisen kausaliteetin täyttymiseksi riittävää on, että toimittaessa huolellisesti seuraus olisi melko todennäköisesti jäänyt syntymättä. Korkkamaista tapaa päädytään kannattamaan, sillä se on sopivan korkea oikeusturvan ja prosessiekonomian näkökulmasta mutta samalla näytön hankkimisen näkökulmasta tarpeeksi matala, jotta syy-yhteys tapauksen kaltaisissa tilanteissa voidaan saavuttaa.