Asiakkaan tuntemisvelvollisuus tilintarkastuksen apuna rahanpesun paljastamisessa

Abstract

Mahdollisuudet laittoman rahan tekemiseen ovat näennäisesti loputtomat. Etenkin rahanpesun välityksellä laitonta rahaa liikkuu maailmanlaajuisesti miljardeja euroja vuodessa. Suomessa rahanpesurikoksia paljastuu vuosittain verrattain vähän, mutta niiden yhteiskunnallinen vaikutus talouteen nähdään suurena. Yritysten näkökulmasta etenkin tilintarkastuksella on merkittävä rooli rahanpesun paljastamisessa, sillä vuonna 2017 Suomessa voimaan tullut laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä sisällytti tämän ammattiryhmän lain piiriin. Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä velvoittaa lakisääteisen tilintarkastajan tuntemaan sekä tunnistamaan asiakkaansa, eli olla tietoinen tämän liiketoiminnasta asiakassuhteen edellyttämällä laajuudella. Asiakkaan tuntemisvelvollisuus eli KYC-prosessi (Know Your Customer) perustuu identiteetin hallintaan ja toimii näin yritysten sekä esimerkiksi rahoituslaitosten rahanpesun vastaisten toimien selkärankana. Tilintarkastaja on myös velvollinen ilmoittamaan havaitsemistaan epäilyttävistä liiketoimista Rahanpesun selvittelykeskukselle, joka toimii Suomessa rahanpesun torjunnasta vastaavana viranomaisena.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka suuri merkitys asiakkaan tuntemisvelvollisuudella on rahanpesun paljastamisessa tilintarkastuksen näkökulmasta. Tutkielmassa käsitellään kolmea Suomessa paljastunutta rahanpesutapausta, joissa tilintarkastaja on hyödyntänyt tai laiminlyönyt asiakkaan tuntemisvelvollisuutta tilintarkastusta suorittaessa. Tutkielman perimmäinen tarkoitus on tarkastella sitä, minkälaisia vaikutuksia suhteellisen tuoreella lailla rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä on talousrikosten, etenkin rahanpesun paljastamisessa ja auttaa ymmärtämään lain vaikutuksia käytännössä. Koska rahanpesu on maailmanlaajuista toimintaa, vaatii sen torjuminen kansainvälistä sääntelyä. Kuitenkin Suomessa tehty rahanpesurikos käsitellään aina suomalaisessa tuomioistuimessa.

Tutkielma on jaettu teoriaosuuteen ja empiriaosuuteen. Teoriaosuudessa käsitellään lakisääteistä tilintarkastusta, rahanpesua ja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta. Teoriaosuus luo pohjaa tutkielman empiriaosuudelle perehtymällä aikaisempaan kirjallisuuteen sekä aiheeseen liittyviin tutkimuksiin rahanpesun ja tilintarkastuksen välisestä yhteydestä. Rahanpesua koskeva lainsäädäntö edellyttää tilintarkastajalta kolmen eri tason riskiarviota, joiden tavoitteena on estää rahanpesun ja terrorismin rahoittamista. Nämä riskiarviot ovat kansallinen riskiarvio, valvojakohtainen riskiarvio ja ilmoitusvelvollisen riskiarvio. Tutkielman empiriaosuudessa tarkastellaan kahta oikeustapausta vuosilta 2020 ja 2021, joissa erästä yritystä sekä toimihenkilöä epäillään rahanpesusta tai sen törkeästä muodosta. Tutkielmassa käsitellään myös koko Suomea kohahduttanutta Airiston Helmi Oy:n rahanpesuvyyhtiä vuodelta 2018. Airiston Helmen tapaus erottuu muista käsiteltävistä tapauksista siten, että sen toiminta on ollut kansainvälistä, kun taas käsiteltävät oikeustapaukset rajoittuvat kotimaan mittakaavalle. Tutkielmassa havaitaan, että vaikka tilintarkastajalla on merkittävä rooli rahanpesun paljastamisessa, ei tämä kuitenkaan ole tilintarkastuksen ensisijainen tarkoitus. Usein rahanpesuepäilyt syntyvät esimerkiksi verotarkastuksen selvityspyynnön yhteydessä, jolloin kuitenkin tilintarkastajalta voidaan vaatia tarkempaa kirjanpidollista tarkastelua ja mahdollista selvitystä asiakkaan tuntemisvelvollisuuden laiminlyönnistä. Jatkotutkimuksille on tarvetta rahanpesulainsäädännön kehittyessä.