Satunnaisella syyllä kelvottomasta yrityksestä kelvollinen : Satunnaisten syiden -kriteerin soveltaminen yritysopissa
Kulta, Eriika (2023-06-14)
Satunnaisella syyllä kelvottomasta yrityksestä kelvollinen : Satunnaisten syiden -kriteerin soveltaminen yritysopissa
Kulta, Eriika
(14.06.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061656139
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061656139
Tiivistelmä
Rikoksen yrityksen systematiikkaan liittyy monta mielenkiintoista kysymystä aina käsitteellisestä
epätarkkuudesta vastuuvapausperusteisiin. Oikeustieteessä rikoksen yritykseen on perinteisesti liitetty
niin sanottu kelvotonta yritystä koskeva problematiikka. On jopa sanottu, ettei ole ollut toista
rikosoikeudellista riitakysymystä, josta olisi kirjoitettu yhtä paljon kuin kelvottoman yrityksen
rangaistavuudesta. Tutkielman tavoitteena on selvittää kelvotonta yritystä ja satunnaisten syiden -
kriteeriä koskevaa rajanvetoa perinteisen lainopillisen tutkimusmenetelmän avulla.
Kelvottoman yrityksen vastinparina on rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentin jälkimmäisestä virkkeestä
löytyvä satunnaiset syyt -kriteeri. Säännöksen mukaan rikoksen yrityksestä voidaan rangaista, vaikka
vaaraa rikoksen täyttymisestä ei aiheudu, jos vaaran syntymättä jääminen on johtunut vain
satunnaisista syistä. Siinä missä yritysoppi laajentaa rangaistavuuden alaa täytettyyn tekoon
verrattuna, satunnaiset syyt -kriteerin soveltaminen vie rangaistavuuden alaa vielä pidemmälle.
Rangaistavan yrityksen kriteereinä on nimittäin pidetty laistakin ilmeneviä täytäntöönpanotoimen
aloittamista (tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen) sekä oikeushyvän vaarantamista (saanut aikaan
vaaran rikoksen täyttymisestä). Satunnaisten syiden kriteeriä soveltamalla rangaistavalta yritykseltä ei
enää vaadita vaaraa rikoksen syntymisestä, mikäli sen syntymättä jääminen on johtunut tekijän
näkökulmasta satunnaisista syistä. Kriteeri toisin sanoen poistaa vaaraedellytyksen rangaistavalta
yritykseltä ja tuo siten yritysvastuun piiriin yritystekoja, jotka käytännössä ovat yhä kelvottomia.
Tutkielmassa selvitetään kelvottomalle yritykselle jäänyttä soveltamisalaa kysymällä, onko
satunnaisten syiden -kriteerin soveltaminen käytännössä johtanut siihen, ettei kelvottomalle yritykselle
jää enää soveltamisalaa. Kelvoton yritys jää johtamatta vastuuseen vain sellaisessa tilanteessa, joka ei
missään olosuhteissa olisi ollut helposti muokattavissa jälkikäteen toimivaksi. Abstraktioiden parissa
melko harvoin tapahtumien ketju ei ole helposti muokattavissa jälkikäteen toimivaksi. Tämän vuoksi
oikeustieteilijät ovat todenneet, ettei satunnaisten syiden -kriteeriä tulisi tulkita laajentavasti.
Oikeustieteilijät ovatkin kohdistaneet kritiikkiä erityisesti korkeimman oikeuden ratkaisuun, jossa
yritysvastuun kynnys on asetettu liian alhaiseksi.
Tutkielman johtopäätös on, että kelvottomalla yrityksellä on korkeimman oikeuden
ratkaisukäytännössä soveltamisalansa, vaikkakin satunnaisten syiden -kriteerin soveltaminen on
rajannut kelvottoman yrityksen soveltamisalan melko kapeaksi. Lisäksi Suomessa kelvottoman ja
kelvollisen yrityksen erottaminen toisistaan on todettu olevan epävarmalla pohjalla. Satunnaisten
syiden -kriteerin käyttäminen perusteena sellaisten yritystekojen rankaisemiselle, jotka eivät olisi
voineet johtaa täyttyneeseen rikokseen, antaa tuomioistuimelle huomattavan harkintamarginaalin.
Erityisesti tämän vuoksi kriteerin soveltamisessa tulisi pidättyä laajentamasta sitä.
epätarkkuudesta vastuuvapausperusteisiin. Oikeustieteessä rikoksen yritykseen on perinteisesti liitetty
niin sanottu kelvotonta yritystä koskeva problematiikka. On jopa sanottu, ettei ole ollut toista
rikosoikeudellista riitakysymystä, josta olisi kirjoitettu yhtä paljon kuin kelvottoman yrityksen
rangaistavuudesta. Tutkielman tavoitteena on selvittää kelvotonta yritystä ja satunnaisten syiden -
kriteeriä koskevaa rajanvetoa perinteisen lainopillisen tutkimusmenetelmän avulla.
Kelvottoman yrityksen vastinparina on rikoslain 5 luvun 1 §:n 2 momentin jälkimmäisestä virkkeestä
löytyvä satunnaiset syyt -kriteeri. Säännöksen mukaan rikoksen yrityksestä voidaan rangaista, vaikka
vaaraa rikoksen täyttymisestä ei aiheudu, jos vaaran syntymättä jääminen on johtunut vain
satunnaisista syistä. Siinä missä yritysoppi laajentaa rangaistavuuden alaa täytettyyn tekoon
verrattuna, satunnaiset syyt -kriteerin soveltaminen vie rangaistavuuden alaa vielä pidemmälle.
Rangaistavan yrityksen kriteereinä on nimittäin pidetty laistakin ilmeneviä täytäntöönpanotoimen
aloittamista (tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen) sekä oikeushyvän vaarantamista (saanut aikaan
vaaran rikoksen täyttymisestä). Satunnaisten syiden kriteeriä soveltamalla rangaistavalta yritykseltä ei
enää vaadita vaaraa rikoksen syntymisestä, mikäli sen syntymättä jääminen on johtunut tekijän
näkökulmasta satunnaisista syistä. Kriteeri toisin sanoen poistaa vaaraedellytyksen rangaistavalta
yritykseltä ja tuo siten yritysvastuun piiriin yritystekoja, jotka käytännössä ovat yhä kelvottomia.
Tutkielmassa selvitetään kelvottomalle yritykselle jäänyttä soveltamisalaa kysymällä, onko
satunnaisten syiden -kriteerin soveltaminen käytännössä johtanut siihen, ettei kelvottomalle yritykselle
jää enää soveltamisalaa. Kelvoton yritys jää johtamatta vastuuseen vain sellaisessa tilanteessa, joka ei
missään olosuhteissa olisi ollut helposti muokattavissa jälkikäteen toimivaksi. Abstraktioiden parissa
melko harvoin tapahtumien ketju ei ole helposti muokattavissa jälkikäteen toimivaksi. Tämän vuoksi
oikeustieteilijät ovat todenneet, ettei satunnaisten syiden -kriteeriä tulisi tulkita laajentavasti.
Oikeustieteilijät ovatkin kohdistaneet kritiikkiä erityisesti korkeimman oikeuden ratkaisuun, jossa
yritysvastuun kynnys on asetettu liian alhaiseksi.
Tutkielman johtopäätös on, että kelvottomalla yrityksellä on korkeimman oikeuden
ratkaisukäytännössä soveltamisalansa, vaikkakin satunnaisten syiden -kriteerin soveltaminen on
rajannut kelvottoman yrityksen soveltamisalan melko kapeaksi. Lisäksi Suomessa kelvottoman ja
kelvollisen yrityksen erottaminen toisistaan on todettu olevan epävarmalla pohjalla. Satunnaisten
syiden -kriteerin käyttäminen perusteena sellaisten yritystekojen rankaisemiselle, jotka eivät olisi
voineet johtaa täyttyneeseen rikokseen, antaa tuomioistuimelle huomattavan harkintamarginaalin.
Erityisesti tämän vuoksi kriteerin soveltamisessa tulisi pidättyä laajentamasta sitä.