Sosiaalisen ympäristön huono-osaisuuden yhteys nuorten rikollisuuteen
Aarnio, Paula (2023-06-15)
Sosiaalisen ympäristön huono-osaisuuden yhteys nuorten rikollisuuteen
(15.06.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061956637
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023061956637
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sosiaalisen ympäristön huono-osaisuuden yhteyttä nuorten rikollisuuden kasautumiseen ja nuorten tekemien rikosten rikostyyppeihin. Tavoitteena on selvittää missä määrin sosiaalisen ympäristön huono-osaisuus on yhteydessä nuorten rikollisuuden kasautumiseen ja eri rikostyyppeihin. Tutkielman aineistona on käytetty Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin teettämää vuoden 2016 Nuorisorikollisuuskyselyä, jonka tarkoituksena on mitata suomalaisten yhdeksäsluokkalaisteen itseilmoitetun rikollisuuden määrää, piirteitä ja kehitystä.
Tutkielman teoreettisena lähtökohtana toimii sosiaalisen ympäristön huono-osaisuus, joka jakautuu kahteen: perheeseen ja ystäväpiiriin. Perheen huono-osaisuutta tarkastellaan elintason, elämänlaadun ja elintapojen kautta, jotka liittyvät kiinteästi pohjoismaalaisen hyvinvointitutkimuksen perinteeseen.
Tutkielman teoriassa hyödynnetään niin perinteisiä sosiologisia lähestymistapoja kuin myös kriminologian oppisuuntauksen klassisia teorioita. Perheen huono-osaisuuden puolelta kriminologisia selitysmalleja on lähdetty etsimään kontrolli- ja paineteorioiden muodossa, jotka omalta osaltaan voivat antaa selitystä perheen huono-osaisuuden ja nuorten rikoskäyttäytymisen väliselle yhteydelle. Sosiaalisen huono-osaisuuden toista puolta tutkimuksessa kuvastaa nuoren ystävien rikollisuuden vaikutus niin ikään nuoren omaan rikoskäyttäytymiseen rikollisuuden kasautumisen ja rikostyyppien osalta. Ystävien vaikutusta nuorten rikoskäyttäytymiseen tarkastellaan sosiologian oppiainesuuntauksessa orastavaa kiinnostusta saavan negatiivisen sosiaalisen pääoman käsitteen kautta, sekä kriminologiassa paljon käytetyn oppimisteorian avulla.
Sosiaalisen ympäristön huono-osaisuuden yhteyttä nuorten rikollisuuden kasautumiseen ja rikostyyppeihin tarkastellaan määrällisen tutkimuksen keinoin. Tutkielman päätutkimusmenetelminä toimivat pääkomponenttianalyysi sekä lineaarinen regressioanalyysi. Sosiaalisen ympäristön huono-osaisuuden mittareina käytettiin yhteensä viittä eri huono-osaisuuden muuttujaa, joilla pyritään selittämään nuorten rikollisuuden kasautumista sekä eri rikostyyppejä. Rikollisuuden kasautumista mittaa summamuuttuja ja eri rikostyyppejä mittaava muuttuja on luotu pääkomponenttianalyysin avulla, jonka mukaan rikostyypit jakautuivat lieviin rikostekoihin, päihderikollisuuteen, vakaviin rikostekoihin sekä väkivaltarikoksiin.
Tutkielman perusteella voidaan todeta, että sosiaalisen ympäristön huono-osaisuudella on yhteys niin nuorten rikollisuuden kasautumiseen kuin nuorten eri rikostyyppeihin. Nuorten ystävien rikollisuudella on vahva yhteys nuoren omaan rikollisuuden kasautumiseen sekä kaikkiin rikostyyppeihin. Ystävien vahvaa yhteyttä nuorten rikoskäyttäytymiseen voi ymmärtää nuorten rikollisuuden vahvan sosiaalisen luonteen kautta, jota voi pyrkiä teoretisoimaan nimenomaan negatiivisen sosiaalisen pääoman kautta. Perheen huono-osaisuuden yhteys nuorten rikollisuuteen on kokonaisuudessaan vähemmän merkitsevä, vaikka perheen elämänlaatua mittaavilla muuttujilla olikin perheen elintasoa vahvempi yhteys nuorten rikollisuuteen. Perheen hyvät sisäiset suhteet ehkäisivät rikollisuuden kasautumista sekä eri rikostyyppeihin syyllistymistä, kun taas rikkinäinen perherakenne sekä se, että nuori ei tule toimeen vanhempiensa kanssa, lisäsi rikollisuuden kasautumista sekä eri rikostyyppeihin syyllistymistä.
Avainsanat: nuorisorikollisuus, huono-osaisuus, sosiaalinen pääoma, kriminologia, pääkomponenttianalyysi, lineaarinen regressioanalyysi
Tutkielman teoreettisena lähtökohtana toimii sosiaalisen ympäristön huono-osaisuus, joka jakautuu kahteen: perheeseen ja ystäväpiiriin. Perheen huono-osaisuutta tarkastellaan elintason, elämänlaadun ja elintapojen kautta, jotka liittyvät kiinteästi pohjoismaalaisen hyvinvointitutkimuksen perinteeseen.
Tutkielman teoriassa hyödynnetään niin perinteisiä sosiologisia lähestymistapoja kuin myös kriminologian oppisuuntauksen klassisia teorioita. Perheen huono-osaisuuden puolelta kriminologisia selitysmalleja on lähdetty etsimään kontrolli- ja paineteorioiden muodossa, jotka omalta osaltaan voivat antaa selitystä perheen huono-osaisuuden ja nuorten rikoskäyttäytymisen väliselle yhteydelle. Sosiaalisen huono-osaisuuden toista puolta tutkimuksessa kuvastaa nuoren ystävien rikollisuuden vaikutus niin ikään nuoren omaan rikoskäyttäytymiseen rikollisuuden kasautumisen ja rikostyyppien osalta. Ystävien vaikutusta nuorten rikoskäyttäytymiseen tarkastellaan sosiologian oppiainesuuntauksessa orastavaa kiinnostusta saavan negatiivisen sosiaalisen pääoman käsitteen kautta, sekä kriminologiassa paljon käytetyn oppimisteorian avulla.
Sosiaalisen ympäristön huono-osaisuuden yhteyttä nuorten rikollisuuden kasautumiseen ja rikostyyppeihin tarkastellaan määrällisen tutkimuksen keinoin. Tutkielman päätutkimusmenetelminä toimivat pääkomponenttianalyysi sekä lineaarinen regressioanalyysi. Sosiaalisen ympäristön huono-osaisuuden mittareina käytettiin yhteensä viittä eri huono-osaisuuden muuttujaa, joilla pyritään selittämään nuorten rikollisuuden kasautumista sekä eri rikostyyppejä. Rikollisuuden kasautumista mittaa summamuuttuja ja eri rikostyyppejä mittaava muuttuja on luotu pääkomponenttianalyysin avulla, jonka mukaan rikostyypit jakautuivat lieviin rikostekoihin, päihderikollisuuteen, vakaviin rikostekoihin sekä väkivaltarikoksiin.
Tutkielman perusteella voidaan todeta, että sosiaalisen ympäristön huono-osaisuudella on yhteys niin nuorten rikollisuuden kasautumiseen kuin nuorten eri rikostyyppeihin. Nuorten ystävien rikollisuudella on vahva yhteys nuoren omaan rikollisuuden kasautumiseen sekä kaikkiin rikostyyppeihin. Ystävien vahvaa yhteyttä nuorten rikoskäyttäytymiseen voi ymmärtää nuorten rikollisuuden vahvan sosiaalisen luonteen kautta, jota voi pyrkiä teoretisoimaan nimenomaan negatiivisen sosiaalisen pääoman kautta. Perheen huono-osaisuuden yhteys nuorten rikollisuuteen on kokonaisuudessaan vähemmän merkitsevä, vaikka perheen elämänlaatua mittaavilla muuttujilla olikin perheen elintasoa vahvempi yhteys nuorten rikollisuuteen. Perheen hyvät sisäiset suhteet ehkäisivät rikollisuuden kasautumista sekä eri rikostyyppeihin syyllistymistä, kun taas rikkinäinen perherakenne sekä se, että nuori ei tule toimeen vanhempiensa kanssa, lisäsi rikollisuuden kasautumista sekä eri rikostyyppeihin syyllistymistä.
Avainsanat: nuorisorikollisuus, huono-osaisuus, sosiaalinen pääoma, kriminologia, pääkomponenttianalyysi, lineaarinen regressioanalyysi