Koheesiopolitiikkaa kenelle? : Teorialähtöinen sisällönanalyysi Euroopan komission koheesioraporteista feministisen teorian valossa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan komission julkaisemia koheesioraportteja vuosilta 1996–2022 teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana toimii feministinen teoria, jonka avulla tavoitteena on selvittää, millä tavalla sukupuoli ja sukupuolten tasa-arvo on koheesioraporteissa huomioitu ja miten niiden käsittely on ajallisesti muuttunut. Lisäksi koheesioraportteja tarkastellaan intersektionaalisen feminismin näkökulmasta, joka sukupuolen lisäksi huomioi laajemman kirjon eri identiteetin aspekteja mukaan lukien eri ikäryhmät, etniset vähemmistöt, vammaiset sekä seksuaalivähemmistöt ja näiden aspektien leikkaavuuden vaikutukset.

EU otti 1990-luvulla käyttöön sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen, joka poliittisena välineenä merkitsee sitä, että kaikkia EU:n politiikkoja on järjestelmällisesti arvioitava sen mukaan, mitä vaikutuksia politiikalla on sukupuoliin sekä sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Sen seurauksena sukupuoli tulisi siis huomioida kaikessa päätöksenteossa, ohjelmissa, hankkeissa ja niiden eri vaiheissa sekä kaikilla politiikan aloilla ja näin ollen myös koheesiopolitiikassa. Tutkielman toisena tavoitteena on selvittää, edistääkö koheesiopolitiikka todella yhtäläisiä mahdollisuuksia kaikille yksilöille EU:n perussopimusten mukaisesti ja tarkastella millä tavalla tämä ilmenee koheesioraporteissa.

Tutkielma osoittaa, että sukupuolen käsittely on lisääntynyt koheesioraporteissa tutkitulla ajanjaksolla yhdessä muiden identiteetin aspektien kanssa. Kehitys ei ole suoraviivaista ja erityisesti finanssikriisin aiheuttamat talousvaikeudet jättivät tasa-arvokysymykset moneksi vuodeksi syrjään. Lisäksi raporteissa ei oltu huomioitu rotua tai seksuaalista suuntautumista ollenkaan, ja intersektionaalista näkökulmaa voidaan näin ollen pitää varsin puutteellisena. Feministisen teorian näkökulmasta tasa-arvokehityksen ja sukupuolten erityispiirteiden huomioimisen kannalta suunta oli koheesioraporteissa kuitenkin pääpiirteittäin positiivinen, ja tutkittujen käsitteiden esiintyvyys kasvoi tutkitulla aikavälillä.

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen ei puolestaan onnistunut koheesiopolitiikan kaikilla osa-alueilla yhtä hyvin ja keskittyi edelleen erityisesti työ- ja sosiaalipolitiikan alueelle. Puutteita oli muun muassa infrastruktuurissa, ympäristö- ja ilmastokysymyksissä sekä tutkimuksessa ja innovaatioissa. Lisäksi koheesiopolitiikan eri rahoitusohjelmat eivät olleet ottaneet sukupuolinäkökulmaa yhtä lailla huomioon. Kaiken kaikkiaan sukupuolinäkökulman valtavirtaistuminen esiintyvyys kuitenkin lisääntyi raporteissa ja sen avulla on edistetty merkittävällä tavalla sukupuolten välistä tasa-arvoa kaikkialla EU:ssa sen kohtaamista haasteista ja kritiikistä huolimatta.

Koheesioraporttien pohjalta voidaan todeta, että koheesiopolitiikka on kehittynyt tutkitulla aikavälillä sukupuolten tasa-arvon sekä eri identiteetin aspektien huomioimisessa. Feministisen teorian näkökulmasta tehtävää on kuitenkin vielä siinä, että sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen todella huomioitaisiin niin taloudellisessa, sosiaalisessa kuin alueellisessakin koheesiossa.