Äänet hiljaisuudesta kantelujen valossa : Sijaishuollossa olevien lasten epäasiallinen kohtelu ja rajoitustoimenpiteiden haasteet eduskunnan oikeusasiamiehelle tehtyjen kanteluiden valossa

Abstract

Nuorten yhteiskunnasta syrjäytyminen ja nuorten asema on puhuttanut sekä median otsikoissa että tieteellisessä tutkimuksessa. Paljon vähemmän huomiota on kiinnitetty nuorten saamaan kohteluun sijaishuoltopaikoissa, mikä ei aina ole asiallista tai edes oikeudenmukaista. Tutkin millaista epäasianmukaista kohtelua lapset ja nuoret ovat eduskunnan oikeusasiamiehelle tekemiensä kantelujen perusteella kokenut sijaishuoltopaikassa. Epäasianmukainen kohtelu koskee niin ikään rajoitustoimenpiteiden täytäntöönpanoa ja toteuttamista kuin myös nuoria kohtaan osoitettavaa sanallista viestintää. Epäasianmukainen kohtelu on esiintynyt esimerkiksi mielivaltaisena vallankäyttönä ja virallisten rajoitustoimenpiteiden vastaisena lasten rajoittamisena. Tutkimusta taustoitan tarkastelemalla, mitä lastensuojelussa käytettävistä rajoitustoimenpiteistä on säädetty lastensuojelulaissa sekä sitä tukevassa aineistossa, kuten lain esitöissä ja oikeuskirjallisuudessa. Empiirinen tutkimusaineistoni muodostuu eduskunnan oikeusasiamiehelle vuosina 2018–2020 vireille tulleista, rajoitustoimenpiteiden käyttöön liittyvistä kanteluratkaisuista. Tutkin paitsi kanteluita, myös eduskunnan oikeusasiamiehen tekemää arviointia sille tehdystä kantelusta ja selvityksestä. Tutkimukseni pohjautuu aineistosta tekemääni teemoitteluun, ja hyödynnän analyysissäni sekä määrällistä että laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkimukseni oikeudellisena viitekehyksenä on aiheesta aiemmin tehty tutkimus, johon peilaan omia tutkimustuloksiani. Kuka tahansa voi tehdä kirjallisen kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle laillisuusvalvontaan kuuluvassa asiassa, mikäli katsoo viranomaisen menetelleen asiaa hoitaessaan lainvastaisesti tai jättäneen velvollisuuksiaan täyttämättä. Lastensuojeluasiassa sekä sosiaalitoimi ja sosiaalityöntekijä että sijaishuoltopaikka ovat mahdollisia kantelun kohteita. Tutkimusaineistossa kantelijan toimesta asiassa oli tavallisesti kiinnitetty huomiota nimenomaan sijaishuoltopaikan työntekijöiden menettelyyn ja toimintaan. Eduskunnan oikeusasiamiehen tekemästä arvioinnista asiaan liittyen saattoi kuitenkin ilmetä, että suurimmat epäkohdat piilivätkin sosiaalitoimen ja erityisesti lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän vastuiden noudattamatta jättämisessä. Tutkimustulosten mukaan useimmiten kantelut liittyivät yhteydenpidon rajoittamiseen ja liikkumisvapauden rajoittamiseen. Kanteluissa lapset ilmoittivat kohtaavansa rajoitustoimenpiteiden ongelmallisuuden lisäksi myös paljon muuta, rajoitustoimenpiteisiin liittymätöntä epäoikeudenmukaista kohtelua, jota esiintyy täysin arkipäiväisissä tilanteissa ilman erityistä taustasyytä. Sijaishuoltopaikan hoitajien käyttäytymisessä korostetaan erityisesti sitä, miten hoitajat kommunikoivat lasten kanssa ja mielivaltaisesti estävät lapsia toimimasta jollain tavalla.